Koloveden kansallispuisto 7.6.2020

Tänä aamuna ensimmäinen ajatus kahvia nauttiessa oli, että tänään haluan nähdä vaaroja. Tarvitsee nähdä vaaroja ja mäkiä. Siitä se ajatus sitten lähti. Eilen todettiin ei-mitään kierroksella, ettei todellakaan haluta mihinkään tunnettuun retkikohteeseen eikä varsinkaan kansallispuistoon.

Tänä aamuna istutaan autossa, menossa kohti Puumalaa ja sieltä kohti Koloveden kansallispuistoa. Anna ei taaskaan tiedä mihin ollaan menossa, mutta tyytyväisesti lähtee mukaan. Itselläni kytee ajatus vaarojen näkemisestä, mutta lopulta jätän sen seuraavaan kertaan.

Minulla on ollut mielikuva, että Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot ovat paikkoja, joissa tarvitaan joku vedessä kulkeva väline. Tämähän ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan löysin Kolovedeltä Nahkiaissalon luontopolun, johon pääsee mantereelta. Sinne siis.

Matkalla piipahdettiin Puumalan Pistohiekan rannalla taukoilemassa. Kesäkuinen etelätuuli oli kuitenkin niin kova, että se teki taukoilusta nopeasti hyytävää ja lopun. Savonlinnan ja Enonkosken kautta päädyttiin Hanhivirran lossiylityksen jälkeen lähtöpaikalle. Vain muutama auto oli täällä parkissa, loistavaa.

Nahkiaissalon luontopolun pituudeksi ilmoitetaan 3,3 km, mutta meille tuli matkaa melkein kilometrin enemmän. Polku ei ole ihan helppokulkuista, mutta rauhallisesti kun kulkee, niin hyvin pärjättiin. Pian oltiinkiin jo Saimaan rannalla. Polun varrella on ainakin kaksi nuotiopaikkaa. Niiden jälkeen polkuu nousee yli 150 metriin mpy. Huikeat näkymät, vaikka puustoa onkin runsaasti edessä. Takaisin parkkipaikalle mennään vanhalta vaikuttavan metsän läpi, jossa on paljon polulle kaatuneita puita, jotka lisäävät vanhan vaikutelmaa.

Takaisin parkkipaikalle päästyämme autoja on jo yli tuplaten lähtöön verrattuna. Äkkiä pois ja etsimään jäätelöä Heinävedeltä. Vaarat jäi näkemättä, mutta taas on yhden meille uuden kansallispuiston kulma valoitettu. Kiva retki!

Hanhivirran yli mennään vieläkin lossilla.
Opasteet on hyvät, eikä eksymisen vaaraa ole.
Iloiset retkeilijät – tänne ei muuten tuuli satu ihan niin kovin kuin Puumalassa.
Saimaan rannalla – ei näy norppia.
Evästaukoa nuotiopaikalla ilman tulta.
Tankanneena onkin hyvä nousta korkeuksiin.
Melkoisia puita täällä ja niiden jäänteitä.
Ihan ei Ferdi yletä hyppäämään päälle – mieli varmasti tekee.

Sijainti: Nahkiaissalon luontopolku, Koloveden kansallispuisto, Savonranta.

ETRS89 (~WGS84)
62° 12.9287′, 28° 55.3519′

Säänjärven polku 9.4.2020

Kiirastorstai-iltana mieli tekee jonnekin. Tänä keväänä on tullut lähipolut kierrettyä niin monta kertaa, että vähän kaummaksi on syytä lähteä. Alle 15 km päässä kotoamme löytyy Säänjärven kylä, jossa kiertää 3,7 km pitkä retkipolku.

Polun varrella on kota, laavu ja lintutorni. Reitti kiertää Valkjärven talousmetsiä pitkin ja se on mitä mainioin eväsretkikohde. Täällä ollaan käyty monta kertaa ja tänne tullaan vielä monta kertaa. Aina kun tänne tulee, niin mieleen juolahtaa ajatus, että miksei täällä tule käytyä useammin? Niinpä!

Reitin voi kiertää molempiin suuntiin ja tällä kertaa päädyimme kulkemaan vastapäivään. Reitin varrella on numeroituja kohteita, joihin löytää opastuslehdykäisen Säänjärven vanhan koulun luota (tai ainakin on löytänyt). Laavu löytyy heti vanhan kiekkokaukalon läheisyydestä. Kota taas noin reitin puolivälistä Säynjärven ylle kohovan mäen päältä.

Perinteiseen tapaan evästettiin kodalla, kiipeiltiin kiville, käytiin lintutornissa ja etsittiin karpaloita. Tänä keväänä on ollut erittäin märkää ja niinhän siinä kävi, että Ferdi molskahti soistuvaan järveen. Tai ehkä se oli tarkoituskin, kun vain hetkeä aiemmin oli kokeillut miltä kusiaispesässä seisominen tuntuu.

Kodalla, kohta evästetään.
Anna valmistelee eväiden nauttimista, ulkona tietysti.
Murkkuikäinen ei malta pysyä poissa murkkujen kodista.
Jotenkin näin se meni “Mie pääsen täältä kyllä alas, mutta auta Ferdiä…” :D
Koko perhe koolla, samalla pitkosella.

Lisätietoja: Visit Savitaipale, Säänjärven retkipolku.

Sijainti: Säänjärvi, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 10.2329′, 27° 33.4834′