Isojärven kansallispuisto, 1.-2.7.2010

Vain vajaa viikko edellisestä reissusta ja Team K suuntaa taas kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa lähdettiin ihan oikealle ensimmäiselle kesälomamatkalle, kohteena Kuhmoinen. Alkuillan valoisina tunteina saavuttiin Kuorejärven nuotio-/leiripaikalle, johon pystytimme teltan. Juhannukselta alkanut helle ei tuntunut vielä kovinkaan rajulta, vaan nautittiin väsyneenä kesäillasta komeissa maisemissa. Nöden voimalla (illallinen) yritettiin myös kalastaa ahvenia vaiko kuoreita, eivät olleet kiinnostuneita.  Rauhallinen paikka, ei ollut muita retkeijöitä.

Aamiaisen ja aamutoimien jälkeen leiri kasaaan ja kohti Kalalahtea. Varmasti vielä joskus naurattaa, että tuli kaadettua liki 0,7 litraa vettä maahan (puhdasta) juuri ennen starttia. Latokuusikon ikimetsän kautta kuljettiin Vahterjärvelle ja sieltä Lortikan mahtaviin harjumaisemiin.  Lähteeltä vesitäydennykset, ja sitten oli vuorossa spriin kaataminen maahan. Hyvin menee! Noh, onneksi oli varalla polttoainetta, mutta joskus sitä malttia vaan voisi olla enemmän. Pikamarssia mentiin kuitenkin kohti Kalalahden taukopaikkaa (3,5km/50min). Kalalahdessa nautittiin lounas ja huilattiin ennen paluuta Heretyn parkkipaikkaa.

Paluumatkalla ylitettiin parikin nimetöntä kukkulaa, jotka kohosivat noin 50-60 metriä Isojärven yläpuolelle. Itsevarmoina todettiin, että nyt meille ei löydy väsyttävää nousua mistään. Helle oli tässä vaiheessa jo kuitenkin sen verran rajua, että voimia koeteltiin ihan oikeasti. Lisäksi hyttysystäviä oli enemmän kuin tarpeeksi, vaikka oli sopivat suoja-aineetkin mukana. Paluureitti kulki niin ikään Vahterjärven kautta kohti Herettyä. Loppumatka oli vanhaa savottapolkua, jossa oli aikanaan ajettu polkupyörällä. Liikkuminen oli nopeaa 14min/km, ja pian oltiinkin jo autolla. Vielä pulahdus raikkaaseen Kurkijärveen ja Isojärvi oli käsitelty.

Parasta Isojärvessä oli se, että rohkeasti lähdettiin yöretkelle tuntemattomaan. Uudet maisemat ja reitit tuovat lisäintoa, vaikka vähän väsyttäisikin. Isojärveä voi suositella hyvin parin päivän reissulle, eikä välttämättä tarvitse kiirehtiä ihan näin kovin :)

Juhannus Repovedellä 24.-27.6.2010

Repoveden kansallispuisto on meitä lähinnä, ja siellä on tullut vierailtua useaan otteeseen ja eri vuodenaikoina. Tällä kertaa reissusta teki ikimuistoisen ja ainutkertaisen se, että matkaan lähdettiin täyspakkauksen kanssa. Aikeina oli siis viettää useampi yö luonnonhelmassa..

Lähdettiin liikkeelle hyvissä ajoin heti työpäivän jälkeen, jotta saataisiin paras telttapaikka. Kartasta oltiin katseltu majapaikkoja ja yhteistuumin päädyttiin Tukkiniemen telttailupaikkaan. Se vaikutti sopivan rauhalliselta. Saatiin kuin saatiinkin olla ensimmäisinä telttapaikkaa valitsemassa ja Juhannuksen aikana moni kävi leiripaikan toivossa siellä pyörähtämässä vaan sai lähteä tyhjin käsin jatkamaan matkaa..

Tukkiniemi osoittaitui loistavaksi tukikohdaksi. Sieltä käsin oli hyvä tehdä erimittaisia päiväretkiä, käydä naku-uinneilla aamuin illoin ja tulistella nuotiolla – useimmiten kaksin. Vaikka Repovedellä onkin tullut käytyä useaan otteeseen, yhä edelleen löytyi tutkimattomia paikkoja. Tällä reissulla mentiin muunmuassa vanhaa retkeilyreittiä pitkin Löppösen luolalle. Muut päiväretket tehtiin tuttuihin paikkoihin: Lapinsalmi, Mustalamminvuori ja Olhava.

Mitä sitten jäi tästä Repoveden reissusta eniten mieleen? Vedenpuhdistus-operaatiot, rinkan pakkaaminen ja ihana kiireettömyys.  Tulevia retkiä varten täytyy investoida vedenpuhdistustabletteihin (vaikka osa kyllä joi surutta vettä suoraan järvistä), rinkan pakkaaminen tulee varmaan kokemuksen kautta helpommaksi?

Petkeljärven kansallispuisto ja Möhkön ruukki 1.-2.5.2010

Synttäripäivän (Henri) kunniaksi korkattiin kesävaelluskausi suuntaamalla kevättalvisiin maisemiin Ilomantsin Petkeljärvelle. Kyseessä on pinta-alaltaan Suomen pienin kansallispuisto lähes Venäjän rajan tuntumassa. Vapunpäivän pirteänä aamuna suuntasimme kohti kansallispuistoa, sää oli lähes aurinkoinen ja järvet osin vielä jäässä. Metsä tuoksui kuitenkin jo vahvasti keväältä ja se kasvatti meidän intoa entisestään.

Alkupään harjuosuudella tavattiin majava, joka oli pahaksi onnekseen jäänyt itse kaatamansa puun alle. Veikattiin, että kohtalaisen harvinainen luontohavainto. Majavat olivat muutoinkin tehneet selväksi ketkä metsää hallitsevat.

Petkeljärven kansallispuisto on pienuudestaan huolimatta vaihteleva; reitin alkupuolella saatiin kesän ensimmäisiä suonylitys kokemuksia (joita sittemmin riitti). Varsinaista tulipaikkaa ei reitin varrelta löytynyt, joten suuntasimme kansallispuiston ulkopuolelle Keltasilmän nuotiopaikalle.  Tässä maisteltiin hernekeiton ja makkaran lisäksi myös Taitajan taival polkua, ties vaikka tänne tulisi joskus palattua…. Lounashetken kruunasi keväinen vesisade ja kuikkahavainnot.

Koko Petkeljärven kansallispuisto on harjumaisemassa, ylös ja alas mentiin. Alueella on paljon myös merkkejä vuosien 1939-1944 sodista, joka lisäsi ainakin meidän innostusta. Reitin loppupuolella poikettiin vielä Korkeasärkälle, 2km pituiselle polulle, joka paikoin kulkee todella kapeaa harjua pitkin. Ympärillä vielä jäässä olevat Valkiajärven vedet, joissa jo jää ritisi ja ratisi kevään merkiksi.

Kevään ensimmäisen kansallispuistovaelluksen tuloksena iloinen ja innostunut mieli, rakot jaloissa kiitos uusien vaelluskenkien. Noin 15km lenkki päivävaellusvarusteissa tuntui uskomattoman rankalta, mutta ei aihetta huoleen.

Sunnuntaina poikettiin vielä Möhkön ruukin maisemissa. Alue ei kuulu kansallispuistoon, mutta on merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde Ilomantsissa. Tämä ympäristö upposi meihin kovasti, historiaa, sotahistoriaa ja komeat kosket. Hyvin oli entisöity koko alue. Erityiset kiitokset tältä reissulta kuuluvat Anssilan maatilan majoitukselle ja huollolle. Ilman sitä koko reissusta olisi tullut varsin erilainen, suosittelemme vilpittömästi.