Siikasuo-Hiilus

Talvi vain jatkuu. Eletään maaliskuun jälkipuoliskoa ja kunnon hankikantokelit eivät ole vielä edes saapuneet. Lunta on niin paljon, että metsän kutsua on vaikea vaientaa.

Tämän päivän alkuperäisenä ideana oli harrastaa liukulumikenkäilyä Pönniälän kangasmaastoissa. Keksinpä kuitenkin ottaa esille haaveen, joka edelleen odotti täyttymistä. Entä jos vihdoin mentäisiin Siikasuolle?

Siikasuo on isohko (oma mittakaava) ojitettu suo Savitaipaleen ja Taipalsaaren rajalla. Suo on ollut meille (lue: minulle) jonkinlainen saavuttamaton haave ja pääsemätön kohde. Suolle ei suoraan johda tietä, mikä tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman. Suon eteläpuolella Lilman metsätie sivuaa suota lähes asumattomalla seudulla. Lännen ja pohjoisen puolella suolle pääsee pitkiä metsätaipaleita pitkin, joskin voimalinjan maastokäytävä auttaa suon tavoittamisessa.

Päätimme kuitenkin lähestyä Siikasuota idästä, Aivaksentien suunnasta. Se mikä monille on peltoaukea metsien välissä, on meille rotkolaakso lähellä jääkauden aikaista muinaisrantaa. Muinaista merenpohjaa pitkin hiihtelimme aina Siikasuolle asti. Ryteikköinen, vankkaa puuta kasvava suo, säilytti hohtonsa myös kevätauringossa. Väistämättä mieleen juolahtaa ajatus – entä jos ojitusta ei olisi koskaan tehty ja paikalla olisi aito avosuo? Ei ole, mutta siksi meillä on mielikuvitus.

Siikasuolla saimme ajatuksen hiihtää takaisin autolle vuoriston kautta. Hiilus on rotkolaakson takaisessa metsikössä oleva kukkula, joka erottuu ympäröivää maastoa hieman korkeampana töppyränä (vuori). Matka Hiilukselle osoittautui kuitenkin vaikeaksi (kartanluvun ja kompassisuuntien heitellessä :D). Pääsimme lähelle, mutta varsinaista näköhavaintoa ei saatu. Hiiluksen valloitus jäi odottamaan kelirikon jälkeistä aikaa ja minun uutta pyörää.

Jääkauden jäljillä: Edessä on ouru eli kapea kuru.

Anna nousee jo kurun vastarinnettä.

Kurun pohjalla.

Jälkimmäisen ourun rinteet ovat jo jyrkemmät.

Tukevasti merenpohjassa, hankikantoa löytyy jo.

Kaunis kevätpäivä ja taivaalla on joutsen.

Malttamaton suofani suuntaa jo kohti Siikasuota.

Vielä hymyilyttää, raskain pätkä on vasta edessä.

Haaveista totta – Siikasuolla eteneminen tapahtuu ojia pitkin.

Nenäksinniemessä.

Rajakallion huipulla.

“Tästä ei varmaan pääse?”

Näkymä rotkolaakson toisesta päästä. Horisontissa on Siikasuo.

Retkikunta.

“…always look on the bright side of life”

Annan tyylinäyte Rajakalliolta laskeutumiseen – suksilla tietenkin.

Mitä tapahtui?

Pitkän julkaisutauon aikana ehtii tapahtua yhtä ja toista. Tänä vuonna olemme muuttaneet todeksi monta pitkäaikaista haavetta. Tästä kirjoituksesta löytyy meille tärkeitä juttuja, isoja ja pieniä. Osa niistä tapahtuu vain kerran elämässä, osasta on tullut pysyvää. Puoliympyrä alkaa samasta paikasta, johon se myös päättyy. Huomaamattaan tai ehkä juuri siksi, sitä on tänäkin vuonna tullut nähtyä ja koettua monenlaista.

Kevättalvinen maisema eläinhoidokkien kotimaisemista (Lappeenranta).

Keväällä tie vie metsäretkille, varsinkin viikonloppuisin, kun valoisaa aikaa on arkea enemmän (Savitaipale).

Kotimaisemissa auringon painuessa jo mailleen (Savitaipale).

Nykyään matkaillaan ulkomailla harvoin, mutta keväällä toteutettiin pitkäaikainen unelma (Kööpenhamina, Tanska).

Alen kivillä osana omatekoista Wallander-kierrosta (Ystad, Ruotsi).

Alen kivet (Ystad, Ruotsi).

Lintujen muuttoa ihailemassa Itämeren rannalla (Ystad, Ruotsi).

“Vihdoinkin täällä!” Kahdeksan vuoden haaveiluista totta (Ystad, Ruotsi).

Wallander-kirjoista tuttujen paikkojen bongailua (Ystad, Ruotsi).

Mossby Strand, klassikko tämäkin (Ystad, Ruotsi).

“Ollaan ajettu joskus ihan autollakin.” (Mossby Strand, Ruotsi).

Tykätään kävellä paljon, myös lomalla. 15 km iltalenkillä Pienen merenneidon luokse (Kööpenhamina, Tanska).

Lintujen bongaamista ja maaseudun heräämistä kevääseen (Savitaipale).

Viileää kevättä lämmittää kahvi. Löydettiin mahtava paikka lintujen bongailuun melkein takapihalta (Savitaipale).


Aurinko lämmittää jo, vaikka Saimaassa on vielä jäät (Savitaipale).

Jokavuotinen harrastuksemme: Kangasvuokkojen etsiminen ja löytäminen (Savitaipale).

Hereillä ollaan, vaikkakin viikkokaupalla myöhässä (Savitaipale).

Toukokuun loppupuolella jäät ovat jo menneet, mutta koivujen lehdet ovat edelleen pieniä (Savitaipale).

 Kevättä ihailemassa melkein takapihalla (Savitaipale).

Meillä matkailuun liittyy useimmiten joku tarina. Tässä se on S/S Turistin haaksirikko ja muistomerkki Ristiinan hautausmaalla (Ristiina).

Arki-iltanakin ehtii jo lähiretkeillä, kun kalenteri kääntyy kesäkuuksi (Savitaipale).

Kolean kesäkuun rauhaa. Hakkuuaukosta huolimatta männyt tuo turvaa (Savitaipale).

Kotimaisemaa, lempimaisemaa (Savitaipale).

Juhannusretkellä kohti Kärnäkoskea (Savitaipale).

Anna Puu, tai ainakin puussa. Lampaiden seassa Kärnäkosken linnoituksella (Savitaipale).

Toinen juhannusretki Paistjärvelle Heinolassa. Tässä vaiheessa tarvitaan jo vara-Lappia, Kainuuta ja Koillismaata (Heinola).

Lämpöä ja rauhaa kesälomalla tai ainakin melkein (Jämsä).

Rouvat neulovat ja herrat tähyilevät horisonttiin (Kiiskilänmäki, Keski-Suomen korkein kohta, Multia).

Soutuvene lainaan ja kalastushommiin (Lappeenranta).

Kesälomalla Iso-Syötteellä. Tauko Portinsuolla Pitämävaaran lenkin varrella (Pudasjärvi).

Toinen meistä pirteänä palauttamassa pyörää Iso-Syötteen huipulle (Pudasjärvi).

Meille tämä Vaarojenmaa on erittäin tärkeä. Näkymiä Romevaaralta, Iso-Syötteen naapurista (Pudasjärvi).

Päätalo-fanin ja Iijoki-sarjan lukijan unelma, käynti Kallen kotipaikalla (Kallioniemi, Taivalkoski).

Lomalla: Sarjassamme Henrin erikoiset. Pietarin radan rakentajien muistomerkki (Lahti).

Lomalla: Henrin erikoiset, osa 2. Alfred Kordelinin murhan muistokivi (Hausjärvi).

Lomalaisten tähyilyä Selkämerelle (Rauma).

Vähintään kerran kesässä uidaan meressä ja niin nytkin. Saaristomerellä Kiilan uimarannalla (Kemiö).

Pitkään puhuttiin tästäkin, mutta nyt sanoista tekoihin. Luostarinmäen käsityöläismuseo (Turku).

Annan neulontaharrastus vie meitä milloin mihinkin kuvailemaan luomuksia (Savitaipale).

Uimaan ennen auringonnousua tai sen aikaan. Tätä on nyt harrastettu pitkälle syyskuuhun (Savitaipale).

Mustikoita ja vadelmiakin tuli kerättyä riittävästi (Savitaipale).

Puoliympyrä sulkeutuu syyskuussa lähtöpaikalle (Lappeenranta).