Heisanharju 7.2.2021

Tammikuu kääntyi jo helmikuuksi ja sen huomaa ainakin lisääntyneestä valosta. Tänä vuonna talvi näyttää ja tuntuu hyvin perinteiseltä. Pakkasta on ja luntakin kotitarpeiksi. Tämän sunnuntain sääennuste lupasi noin 10 pakkasastetta ja aurinkokin saatettaisiin nähdä.

Lista käymättömistä kohteista on loputon, mutta sen kärkipäässä on kohteita, jotka ovat toistuneet mielessä ja keskusteluissa jo monta kertaa. Tällä kertaa olimme jo päättäneet, ettei pidempää retkeä tehdä, mutta toisin kävi. Aamukahvit juotuamme kysäisin Annalta, että lähdettäisiinkö kuitenkin jonnekin vähän kauemmas ”tuulettumaan”? Sain myöntävän vastauksen ja suuntasimme kohti Kymenlaaksoa. Tällaisena aikana se on riittävän kaukana.

Heisanharju sijaitsee Pohjois-Kymenlaaksossa, aivan Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen rajamailla. Alueen ylläpidosta vastaa Kymenlaakson virkistysalueyhdistys ry. Alueella kulkee 3,5 kilometrin pituinen luontopolku ja palveluvarustusta löytyy: mm. kota, wc ja puuliiteri. Pysäköintipaikasta on lyhyt matka kodalle, mutta itse kohde on valtaväylistä hyvin syrjässä. Sellainen paikka, joka houkuttaa meitä hiljaisuudellaan talviaikaan, mutta kesällä tämä ei ole meidän paikka.

Maisemat vaikuttivat kovin kotoisilta, mutta kaunista on täälläkin. Lumen myötä tulee jännä hiljaisuus, jota ei kyllästy ihmettelemään. Mitä nyt muutamat hiihtäjät pitivät ääntä, en tiedä miksi piti huutaa. Lunta oli sopivasti, mutta Ferdille loppumatkasta jo vähän liikaa. Mukava kokemus, eväät tuli nautittua ja ulkoiltua raikkaassa säässä. Niin ja vihkosta pääsee yliviivaamaan taas yhden kohteen.

Parkkipaikka on tilava ja lähellä kohdetta.
Tallatun polun kunto oli tämä.
Iloinen retkiseurue.
Heisanharjua pitkin kuljettin umpihangessa, itse polkukin taisi kulkea vähän sivussa.
Heisanjärvi.
Tällä reitillä kulkijoita on ollut vähemmän.
Kelesjärven rantamaisemaa.
Loppumatkalla ei ollutkaan enää valmista polkua, lunta sitäkin enemmän.
Sisääntulon yhteydessä löytyy hyvä kartta.

Sijanti: Heisanharjun luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

61° 12,80119′, 26° 29,81903′

Päihäniemi 26.8.2020

Nythän tästä iltaretkeilystä alkaa tulla tapa. Koira mukaan, evästä kaupasta ja kohti kohdetta. Illat ovat vielä sen verran valoisia, että iltakahdeksaan asti pärjää helposti ilman valoja. Kotona ollaankin sitten pimeällä.

Taipalsaaren Kattelussaaresta löytyy monelle eteläkarjalaiselle tuttu retkikohde Päihäniemi. Itse muistan lapsuudesta partioleirit vähän retkikohteesta eteenpäin. En esittele retkikohdetta sen enempää, siitä löytää lisää Etelä-Karjalan retkeilykohteita esitteleviltä verkkosivuilta mm. täältä.

En edes muista milloin oltaisiin edellisen kerran käyty täällä. Minulla on mielikuva, että kohde on varsinkin kesäisin aika kaukana siitä mitä me arvostamme. Autolla kun helppo tulla viereen, niin yleensä se on hyvä merkki välttää tällaisia kohteita. Sen sijaan elokuun lopun arki-iltana Päihäniemi on mitä innostavin retkikohde.

Kiertelimme niemeä ja kävimme myös Kummelniemessä asti. Mökkitontteja väistelen liikkuminen onnistuu mukavasti. Alueella on paljon polkuja, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei päädy epähuomiossa jonkun pihalle.

Hieno ilta kaikin puolin, retkikohteen epäsiisteys kuitenkin hämmensi. Eikö niitä roskia ja muita jätteitä ole yhtä helppo viedä poiskin?

Mäntymetsää ja harjumaastoa. Täällä on hyvä hengitellä.
Näkymiä kohti Imatraa ja Joutsenoa.
Suur-Saimaan selkiä.
Linjataulu.
Kivikkoinen on rantamaisema, mutta Fedin oli tässäkin hyvä uida.
Elokuista ilta-aurinkoa parhaimmillaan.

Sijainti: Päihäniemi, Taipalsaari.

ETRS89 (~WGS84)

61° 10,32758′, 28° 21,93950′