Orrainpolulla 12.9.2020

Tätä se retkeilykärpäsen purema tiesi. Kun uusi lauantai koittaa, niin ollaan taas innokkaasti lähdössä pienelle lähiretkelle. Orrainpolku on meille toinen lähikohde aivan Savitaipaleen kupeessa. Itse asiassa se on niin lähellä, että aika harvoin tulee täällä käytyä.

Orrainpolkua on esitelty tässäkin blogissa useamman kerran. Löydät vanhemmat jutut sivupalkin hakutoiminnolla. Vaihtelun virkistäessä päädyttiin kiertämään polku nyt vastapäivään. Parkkipaikalta suunnaksi otettiin Onkilammen laavu. Parkkipaikalla ei muita näkynyt, mutta Onkilammella törmättiin sienestäjään, joka kuitenkin hävisi tervehdyksen jälkeen metsään.

Onkilammelta polku vie tuttuja talousmetsiä pitkin syvemmälle korpeen. Pitkän tauon jälkeen on aina yllättävää nähdä missä tänä vuonna on hakattu mitäkin. Rujoudestaan huolimatta talousmetsäkin on hienoa. Varsinkin polun keskivaiheilta löytyvän Karvalammen maisemissa, joka on minusta aina yhtä lumoava.

Luotolahdensalmi on ainoa paikka, jossa on suojelualue. Retkeilykäytössä on sekin, paikalla on laavu, nuotiopaikka ja laituri. Luotolahdenvuorelta on tapana ottaa ne perinteiset Orrainpolun kuvat. :) Ihan muutamia ihmisiä lukuun ottamatta retkipolulla oli todella hiljaista. Hyvä niin, sitähän me oikeastaan lähdettiin täältä hakemaankin.

Onki- ja Ahvenlampien tienoilla näyttää tältä.
Karvalammen reunustalta löytyy erilaista maisemaa.
Karvalampi syyskuisessa asussa.
Hengähdystauko.
Luotolahdenvuori ja -kapia.
Annahan se siinä.
Varsinkin loppupäässä polku oli täysin autio, moni varmaan jättää tämän lenkin väliin?

Sijainti: Orrainpolku, Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)

61° 17,90518′, 27° 38,50780′

Kammarmäen luontopolku 6.9.2020

Eilisen miniretken innoittamana teki kovasti mieli paikkaan, jossa ei olisi muita. :) Iltahan meni sitten karttaa selaillessa ja mahdollisia kohteita pohtiessa. Retkipaikka-sivuston artikkelissa tuli vastaan tämä. Kammarmäen luontopolku olisi juuri sopivan matkan päässä. Kohteesta on saatu suosituksia jo vuosia sitten tuttavilta, joten tänään katsotaan tämä kortti.

Jos eilisessä oli vielä vähän piirteitä kesästä (sateesta tai sen uhkasta huolimatta), niin tänään oli ilmassa jo erilaista kirpeyttä. Varmaan juuri sade ja sen myötä kosteus sai aikaan sen. Liikkeelle lähdettiin aamupalan jälkeen ja perillä oltiin n. tunnin ajon jälkeen.

Kammarmäen luontopolku on Kymenlaakson puolella, nykyisessä Kouvolassa. Paikan päälle on helppo löytää ja pysäköintialue on iso. Tie pysäköintialueelle ei ole liukkaalla kelillä ehkä ihan helpoimmasta päästä.

Itse reitti on hyvin opastettu ja se kulkee luonnonsuojelualueiden täplittämässä talousmetsässä. Hienoa on! Ehkä tuo Retkipaikan mainitsema erämaisuus on tosiaan tunnistettavissa. Korkeuseroja on paljon ja sykähdyttäviä näkymiä löytyi. Vuorilammen yläpuolella olevan jyrkänteen päällä olisi voinut kuvitella olevansa vaikkapa Repovedellä tai jossain muussa eteläsuomalaisessa kansallispuistossa.

Retki toi mukavaa vaihtelua lähiretkeilyyn, vaikka kai tämäkin lasketaan lähiretkikohteeksi meille. Hirvikärpäsiä on, mutta niiden kanssakin pärjättiin. Viiden tähden suositus tästä paikasta, kannattaa vierailla!

Olikohan tämä merkki puhtaasta ilmasta?
Polku on selkeä ja hyvin merkitty.
Talousmetsät ja luonnonsuojelualueet vaihtelevat.
Suojelualueen rajalla taas.
Korkeuseroja on, mutta puusto peittää näkymät.
Vuorilampi.
Ferdi odottaa kiltisti omaa välipalaansa.
Lu0nnossa ei näy vielä syksyn merkkejä.

Sijainti: Kammarmäen luontopolku, Kouvola.

ETRS89 (~WGS84)

60° 50,41523′, 27° 21,41524′

Astuvansalmi 5.9.2020

Meillä kuuluu koiran kasvattajasopimukseen velvoite käyttää Ferdi ainakin kahdessa virallisessa koiranäyttelyssä 18-36kk ikäisenä. Velvoite ei aiheuta suurta stressiä, mutta treenata pitää, vaikka ikää on vasta vähän yli vuoden.

Yksi loppukesän (ei alkusyksyn) odotettuja kohokohtia oli Ristiinassa järjestettävä suuri koiranäyttely. Tähän reissuun oli alun perin varattu koko päivä, eikä retkeilyä sisältynyt suunnitelmaan. Tämä muutosten vuosi aiheutti kuitenkin sen, ettei paikalle voinut mennä kuin puoli tuntia ennen omaa vuoroa ja poistua piti välittömästi. Saapumisesta lähtöön meni alkulenkkeineen tunnin verran, alueella oltiin vain tuo sallittu aika. Siksi retkisuunnitelmiakin oli ehditty kääriä varastoon.

Tunnin kotimatkan sijaan meillä oli herännyt jo hetki ennen näyttelypäivää ajatus vierailusta Astuvansalmen kalliomaalauksilla. En ole itse käynyt siellä koskaan, Anna oli käynyt joskus nuorempana. Sinne siis, matkaa Ristiinasta tuli vaivaiset 20 km. Pysäköitipaikalla oli juuri juuri tilaa meille.

Olin etukäteen ottanut selvää reitistä ja siitä, että alkupäässä opastukset ovat surkeita (niitä ei ole). Polku lähtisi heti pysäköintipaikan tuntumasta. Näin suositussa kohteessa polku on varmasti selkeä, joten eksymisen vaaraa ei ole. Paikan päällä opastimme oikealle tiellä hämmentyneet kanssaretkeilijät, joihin oli iskenyt epäusko opasteiden puuttuessa.

Itse reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä kulkea, korkeuseroja on paljon ja jonkun verran polku kulkee kivikoissa. Joku muukin koiranäyttelyssä vieraillut koira oli päässyt samalle reitille emäntineen ja isäntineen. Kalliomaalaukset olivat hienoja, ihmisiä oli ehkä vähän liikaa, Ferdi pääsi uimaan eli lopputuloksena erittäin mukava retkipäivä.

Anna ja Ferdi työn touhussa.
Näyttelyeväät, näistä ei tingitä koskaan.
Näyttelykoiran poseeraus.
Astuvansalmen kuuluisat kalliomaalaukset.
Perillä ihailemassa kalliomaalauksia.
Ferdi on kunnostautunut uimisessa tänä kesänä.
”Onks pakko mennä jo?”
Korjataan sen verran, että löytyihän se opaste.

Sijainti: Ristiina, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 27,59909′, 27° 32,42113′