Niin onnellisesti kuitenkin kävi, että Lapissa ollaan. Tarkemmin sanoen Ylitorniossa, aivan Pellon rajan tuntumassa. Reissupäivän jälkeisenä ensimmäisenä aamuna tutustuttiin mökkipaikan läheisen vaaran laavuun ja kuljettiin pitkin erittäin märkää polkua. Lunta on vähän ja vettä sitäkin enemmän. Isot ja pienet purot lähes tulvivat.
Iltapäivällä, hyvissä ajoin ennen hämärää tuli ajatus, että jos etsisi läheltä jonkun lyhyen polun ja lenkin. Tulisi samalla käytyä Ferdin kanssa ulkoilemassa, mutta oli myös houkutus kokea jotain uutta. Oltiin Annan kanssa etukäteen sovittu, ettei tehdään mitään erityisiä suunnitelmia päiväretkiksi, vaan katsotaan rauhassa ja mennään fiiliksen mukaan.
Tämän sunnuntain fiilis vei meidät Eeron polulle, joka on Pellon puolella, vajaa 30 km Pellosta Rovaniemelle päin. Hiihtäjä Eero Mäntyrannan mukaan nimetty polku kiertää Pallistajavaaralle. Kartan mukaan korkeuseroja on melkoisesti.
Paikalle päästyämme iltapäivä alkoi muuttua jo alkuillan hämäräksi. Hyvä muistutus siitä, että päivä on todella lyhyt. Alkumatkasta polku lähti kipuamaan ylöspäin. Kalliot olivat liukkaat, vaikkei lunta varsinaisesti enää ollutkaan. (minulle, kun ei ollut nastareita).
Ylös kavuttuamme näkymät olivat huimia, vaikka sumuinen iltahämy ei antanutkaan ihan täyttä kuvaa maisemista. Tässä laavulla olisi kiva viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan maltettu jäädä, koska hämärä tosiaan vyöryi päälle. Ihmettelin kartan perusteella paluureitin korkeuseroja – todella jyrkkä polku, mitenköhän hankalaa sitä on mennä?
Sijainti: Lankojärvi, Pello. (Eeron polku, kt 83).
ETRS89 (~WGS84)
66° 44,33424′, 24° 25,62478′
