Kategoria: Suomen 40 kansallispuistoa

Ainaisen sateen keskeltä löytyi yksi aurinkoinen (no, ainakin puolipilvinen ja sateeton) päivä ja koska se sattui olemaan lauantai suunnattiin karavaanimme kohti Valkealaa ja Repoveden kansallispuistoa. Tavallaan lähiretkeilyä tämäkin, koska matkaa kertyy Tervajärvelle vain noin 60 kilsaa..

Laskeskeltiin, että tämä taitaa olla yhteensä viides yhteinen vaeltelu Repovedellä. Auto jätettiin siis Tervajärvelle ja siitä jatkettiin Lojukosken kautta Kirnuhuokoon. Kirnuhuokossa on jylhiä kallioleikkauksia ja viimeksi siellä ollessamme hyttysarmeija kävi ahnaasti kimppuun. Onneks nyt ei ollut verenimijöitä seurana ja vettäkin virtasi uomassa puolet enemmän. Tallottiin osin vanhaa reitistöä pitkin ja sieltä löytyi hienot apajat suppiksia. Jätettiin ne tosin seuraaville kulkijoille (vink vink!).

Kirnuhuokossa pidettiin lounastauko, lihapullia ja nuudelia – nami nam. Valmistettiin trangialla ruokaa, joten kerettiin ihastella luontoa ja nähtiin siinä samalla monenlaista taaplaajaa. Kuka oli suunnitellut retken kellon mukaan (”Jatketaan matkaa, että pysytään aikataulussa!”) ja toiset eivät halunneet jäädä samalle nuotiolle, vaikka tulet oli jo valmiina!! Jotenkin tuli mieleen meidän ensimmäiset retket, jotka oli vähän liikaa suorittamista. No, meidän nuudelit porisi sen minkä porisi ja juotiin päälle kahvitkin. Ja kerettiiin ihan hyvin kulkea, vaikka ei ollutkaan aikatauluja..

Kirnuhuokosta matka jatkui Olhavalle ja sieltä kahden seuraavan huipun kautta (Mustalammin vuori ja Kuutinvuoreksi nimeämämme nousu ennen Kuutinkanavaa) Talaksen tulipaikalle. Matkalla oli ajoittain tosi vetistä, mutta uusissa nokialaisissa oli ilo loiskutella keskellä puroa ja suovelliä. Tosin Henri huomasi kotona omien saappaittensa vuotavan, no onhan ne palvellutkin jo pitkälle toistakymmentä vuotta – kaiketi?

Vaikka ilta jo hämärtyi, jäätiin tulistelemaan ja käristämään makkaraa nuotiolle. Se olikin ehkä tämän retken mieleenpainuvin asia ja ylipäänsä muutenkin se, ettei pidetty kiirettä. Otsalamppujen valossa näki hyvin talsia viimeiset sadat metrit autolle. Aika monta autoa jäi parkkipaikalle, harmi ettei meillä ole tähän keliin sopivia yöretkivermeitä. Ehkä joskus…? Tälle päivälle kertyi kuljettua matkaa noin 15 kilsaa, ja se kyllä tuntu kintuissa.

Repovesi joutui pannaan, kun ne teki siellä rajulla kädellä muutoksia maksullisten palveluiden suuntaan. Päätettiin kuitenkin rohkaista mielemme, lähiretkikohde kun kuitenkin on.. Ja eihän se pettänyt! Niistä kodista ja lanatuista pihoista kun pääsee onneks melko nopeasti ohi. Tän retken idea lähti siitä, että haluttiin tarjota iskälle (äitikin pääs mukaan) synttärilahjaks vaellusretki luonnon helmassa. Synttärit oli jo lokakuun alussa, mutta silloin ei vielä retkelle päästy.

Sunnuntai valkeni kauniina ja aurinkoisena, mikäs sen parempi retkisää? Tuultakaan ei ollut nimeksikään – kansallispuiston pienet järvet toistivat peilityynessä pinnassaan kauniisti rantametsät. Lähdettiin liikkeelle Lapinsalmelta, mutta riippusillan sijaan ylitettiin salmi Ketunlossilla. Kapulalossi olikin hauska lisä tuttuun vaelluspaikkaan. Ja itse lossikin oli hyvin rakennettu, kunhan ensin opetteli käyttöohjeet.. Kuivina päästiin salmen toiselle puolelle.

Kierreltiin hiljaisempaa reittiä Kuutinkanavalle, jossa lounastettiin. Muistui taas mieleen, että näin syksyllä veden keittäminen vie enemmän aikaa. Ehkä ensi retkelle voisi esikeittää vettä termariin? Matkalla sieniekspertit löysivät suppilovahvero apajan.. ja niitä löytyi kyllä sitten myöhemmin lisääkin! Lounaaksi ne eivät joutuneet, vaan nautiskeltiin muusia ja lihapullia. Jälkiruuaksi oli makkaraa ja vaahtokarkkeja. Lounastauon aikana mein ohi pyyhki useita retkiseurueita, muut ei selvästikään panostanu ruokailuun samalla mitalla…

Mahat täynnä oli hyvä lähteä kapuamaan Mustalamminvuorelle ja torniin maisemia ihailemaan. Öyh. Kuksakin katos matkalle (arvatkaa kummalta), mutta salapoliisityöllä valokuvia katsellen paikannettiin mihin välille se oli tippunu – ja tadaa – löytyhän se tien reunasta. Tornista avautu hulppeat näkymät syksyiseen erämaahan, se on edelleen parhaita paikkoja Repovedellä! Mustalamminvuorelta jatkettiin Kuutinkanavalle ja sieltä vanhaa retkipolkua pitkin Kuutinportaiden kauttat akaisin Lapinsalmen riippusillalle.

Olipahan ihana päivä!