Avainsana: kansallispuisto

Meillä on tapana ajatella tuttuja juttuja ihan uudella tavalla. Kevät-Rogainingin innostamana suunnittelin meille väliharjoituksen noin puoleen väliin ennen Salpaus-Rogainingia. Lähimaastoja oli koluttu jo sen verran paljon aiemmin, että pitkään harjoitukseen kaivattiin jotain uutta. Perinteisesti ollaan oltu Repoveden maisemissa joka kevät, tosin retkeilyn merkeissä ja toukokuun loppupuolella. Harjoitusidea muotoitui lopullisesti kuluneen viikon aikana: Rogaining-periaatteita mukaillen 5 tunnin reeni, peruskartalla, n. 40 rastipistettä ja pisteytys 20-40-60-80 rastisarjoihin. Anna täsmensi sääntöjä ideoimalla rastipisteiden valokuvauksen, jotta rastia ei voisi ohittaa liian helposti.

5. vuosipäivän aamuna (noin) pakkauduttiin autoon puolen yhdeksän jälkeen ja otettiin suunnaksi Repovesi. Vartin evästelyn ja reitinsuunnittelun jälkeen lähdettiin liikkeelle vähän 10 jälkeen. Suunnitelma tehtiin n. tunniksi eteenpäin eli 5-6 rastin ryppääksi. Ensimmäinen tunti sujui mukavasti Tervajärven rantoja pitkin edetessä kohti Lojukoskea. Matkalta napattiin 4 helpohkoa rastia ja Lojukosken jälkeen yksi helppo ja yksi vaativampi rasti kunnes reilun tunnin jälkeen oltiin Rajalammen rannalla. Seuraava tunnin aikana ylitettiin ”vuoristo” Rajalammen ja Kirnuhuokon välissä….tai itseasiassa useampikin vuoristo (92,5m->145m->98m->125 m). Keväinen suovesi kasteli villasukat, mutta mitäs siitä. 2,5 tuntiin mennessä oltiin kuljettu noin 12km eli vauhti oli ollut meille ihan hyvää.  

Reitin pohjoisin piste (lähtöpiste eteläisin) löytyi juuri ennen kolmannen tunnin täyttymistä. Hetkinen….3 tuntia pohjoisempaan kohtaan ja tavoitteena oli selvitä takaisin 5 tunnin puitteissa. Tässä kohdin Anna vinkkasi, että ei ehkä ihan ehditä kaikkia suunniteltuja rasteja käydä läpi. Mitä pitääkö tinkiä 1500 pisteen ja 27km tavoitteesta? Matka jatkui jälleen vaihtelevassa maastossa 95m->120m->145m->87m. Välissä jaksettiin juostakin, joten ei hätää, hyvin ehditään kiertää rastit ;). Olhavanlammen rannalla oltiin sovitusti 3,5 tunnin kohdalla. Kohti vastarantaa ja taas kohti korkeuksia 115 metriin. Rastin 84 nappaamisessa oli kieltämättä vähän epävarmuutta, mutta lopulta sekin löytyi. Vai löytyikö? Alas laskeudettiin tielle, joka ei ollutkaan oikea tie. Noh, ehkä se rasti oli sittenkin oikeaa. Kuka sitä väsyneenä ihan tarkasti jaksaa muistaa kuinka kauan väärällä tiellä mentiin?

6 minuuttia ennen 5 tunnin täyttymistä oltiin karttaan merkityssä maalissa. Viimeisen tunnin aikana ehdittiin napata enää 45+60+27 eli 132 pistettä. Loppupään rasteille ei ollut mitään toivoa ehtiä. Mustalamminvuorelle kiivetessä Anna tokaisi, ettei jaksaisi juosta enää loppumatkasta. Ehdotinpa, että kierretään polkua pitkin, koska kävellen tietä pitkin kiertäminen vain hidastaa matkaa. ”Mennään nyt tietä pitkin, tasaisella voidaan kokeilla juoksemista”.  A-ha. Kokeiltiin sitten muuallakin. Viimeisen 35 minuutin aikana tultiin matkassa 5 kilometria, mikä on 4,5 tunnin kohdalla meille ihan huippujuttu. Ja Annahan olisi mennyt menojaan, jos ei välillä olisi pysähtynyt katselemaan taakseen.

GPX-analyysi paljasti, että 84 oli samaistamisvirhe eli kun tarpeeksi kuvittelee olevansa oikeassa paikassa, niin on. Oikeassa tilanteessa rastilippua ei olisi tietenkään löytynyt. Rasteista käytiin lopulta 18/40, pisteitä kerättiin 977/2180, aikaa kulutettiin 4:53:57 ja matkaa tehtiin 23km. Rata oli kaiketi vaativa, koska nuo on meille aika tyypillisiä tietoja. Kevät-rogainingin rata taas puolestaan lienee ollut kovin helppo.

Mitäkö järkeä on tehdä 5 tunnin harjoitus vaativassa maastossa? Alkumatkasta innokasta suunnistustamme ihmetteli joukkueellinen Makkara-Eeroja luvattoman nuotion ääressä. Järkeä tai ei, niin tällä menolla vältämme Eerojen ruumiinrakenteen seuraavan 20 vuoden aikana ;) (5 vuotta sitten olin muuten hyvää vauhtia Makkara-Eero-putkessa). Ensi viikonloppuna sitten pari pitkää sauvakävelyreeniä pääsiäisen kunniaksi ja pääsiäisen jälkeen vielä pari suunnitusreeniä. Salpaus-Rogaining here we come!

RepPU = Repovesi Polkujen Ulkopuolella

Makkara-Eero = Keski-ikäinen ryhmässä itsevarma maastopukuinen makkaranpaistelija…;)

Kesä- ja samalla kisakausi 2014 on nyt avattu Kevät-Rogainingin merkeissä. Kisa-alue oli osin Sipoonkorven kansallispuistossa, joten saatiin myös sillä saralla yksi saavutus plakkariin! Rogaining tapahtuma oli meille kaikenkaikkiaan neljäs ja erityislaatuista oli, että mie sain olla joukkueenjohtajana, Henri on hoitanut valmentamisen.

Maasto oli jo sangen keväinen, lunta ripauksina siellä täällä – perhosia liiteli ja sinivuokot työnteli varsiaan heinikosta (pieniä luontohavaintoja kerkii tehdä aina ;)). Nyt maaliskuussa keli oli lähes samanlainen kuin viime vuoden toukokuulla Salpaus-Rogainingissa. Meillä oli maastolenkkarit ja paikoin jäisiksi tallautuneilla poluilla pito jäi vajaaksi. Onneksi suurin osa mentiin metsää pitkin, joten nuo jäiset kohdat meni palautteluna..

Tässä kisassa ei ollut laisinkaan erikseen suunnitteluaikaa, vaan aika lähti rullaamaan heti kartan saannin jälkeen. Käytettiin reitin suunnitteluun alussa neljä minuuttia ja tarkisteltiin reittiä aina matkan varrella. Poikkeuksena aiempiin suorituksiin emme lähteneet keräämään kaikkia jämärasteja, vaan saalistetiin isompia pisteitä. Kaikki seiskat (pisteitä sai aina 2, 3, 5 tai 7) kerättiinkin talteen ja yhteensä pojoja kertyi 84. Reittiin oltiin maalissa tyytyväisiä, vaikka aikaa jäi melkein 20 minuuttia käyttämättä. Yksi rasti olisi hyvällä juoksuvoimalla ja suunnistussuorituksella ollut saatavissa, mutta muuten meille optimimatka. Oli siis syytäkin olla tyytyväinen: kaikkien aikojen paras kisa sijoituksen (57/94) ja pisteprosenttien (74/100%) perusteella. Antaahan tuo osviittaa kehityksen suunnasta, vaikka edelleenkin ne elämykset ja yhteiset hetket on mitä myös metsässä kirmaamalla haetaan.. Suunnistussuoritus oli näinkin alkukaudesta oikein mainio. Muutama haparoiva reitinvalinta (joista toinen vei vahingossa rastille..) ja yksi totaalitippuminen oli ainoat miinukset. Onneks kartalle päästiin suht nopeesti takas. Positiivisena yllärinä oli, että koko matkan (n. 16 km) jaksoi hölkätä pieniä kävelypätkiä ja kolmea lyhyttä evästaukoa lukuunottamatta.

Eväspolitiikasta muutama lause viel tähän loppuun. Omatekoset superkeksit oli maistuvampaa tankkausta kuin kaupan vastaavat, mustikkakeittoa ei vaan voita mikään ja sämpylät on näin lyhyellä reitillä liikaa. Vettäkin kun oppis juomaan enemmän, niin jaksas paremmin, Juomarepun 1½ litrasta kulu vaan kolmasosa!!!

Hyvillä mielin uusia haasteita kohti :)

Valmentaja mainitsi jotain RepPU-harjoituksesta(Repovesi Polkujen Ulkopuolella) ja Salpaukseen täytyy lähteä tekemään vertailutulos..