mein blogi luonnosta, seikkailuista siellä ja vähän muuallakin
Tänään suunnattiin Repovedelle suppiloita jahtaamaan.
Keli oli sopivan harmaa rentoutumiseen.
Muita ei ollut mailla eikä halmeilla.
Vaikka saalis jäi melko mitättömäksi,
niin hiljaisuus, nuotion rätinä ja tulikuuma makkara tarjosi onneksi elämyksiä.
Kyl ol mukavata! Miks me ollaan tänä syksynä retkeilty niin vähän? Luonnossa on tullut liikuttua eri tavoin, muttei tällä tavoin pysähdeltyä pohtimaan maailman menoa. Ihan parasta rentoutusta intensiivisen työ- ja opiskeluviikon jälkeen..
Lauhanvuorelta jatkettiin Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistoon, joka on erityisen tunnettu Kauhanevasta. Sitähän me sitten mentiin katsomaan. Helle ei ollut ihan saanut kaikkia mehuja irti, jaksettiin kiertää koko kahden kilsan pitkostettu luontopolku suon ympäri.
Mitä tästä kansallispuistosta sanoisi. Suopuistoja on nähty paljon. Silti ne sykähdyttää aina. Jotenkin se avaruus ja laajuus on varmaan se juttu. Ja hellelukemien vuoksi osasi jo kaivata sitä suon lämmintä.. no löyhähdystä. Paljon ei eläimien liikehdintää näkynyt, jotkin sudenkorennot tanssi heinikossa, sisilisko juoksi pitkosten alle ja muutama lintu kertoi olemassa olostaan.
Suot ja mäntykankaat, ne on kotoisia. Ja tunturinummet. Tänään oli siis aika onnistunut luontopäivä!
Ai kuinka? No juuri niin! En olisi ihan ensimmäisenä uskonut, koska pohjanmaasta tulee mieleen lakeudet ja latomeret. Kesälomareissu avarsi kuitenkin maailmankuvaa sen verran, että nyt tiedämme eteläisen pohjanmaan olevan hyvinkin erilaista – kumpuilevaa ja monimuotoista. Ja että siellä on joskus ollut vuoristo, joskus ennen vanhaan.
Vuoristo näkyy hyvin maastossa vieläkin ja yhtenä maamerkkinä sieltä on Lauhanvuori, jossa on myös kansallispuisto. Helle piti edelleen pintaansa, joten päiväksi suunniteltu kymmenen kilsan patikka muuttui maisemien ihailuksi geokätköillen ja evästellen, siirtymiä tehtiin osin autolla.
Näkemisen arvoinen paikka! Maasto oli tuttua mäntykangasta, joka ritisi ja tuoksui paahteessa ihanasti. Kivijadalla voi nähdä komean muinaisrannan (30 asteen helteellä se oli lähinnä jättimäinen kiuas!). Vuoren laelle oli pykätty komea näkötorni, josta näki pitkälle merelle sekä niille lakeuksille. Iltapäivän kruunasi kyllä ehdottomasti uinti Spitaalijärvessä – vaikka mustikkatäti yllättikin meidät naku-uinnin päätteeksi..
