Kevät kulkee jäljessä, me edellä

Kirjoittelenpa nyt hieman havaintoja kevään etenemisestä. Säätieteellisesti eteneminen ei ole ollut liian rajua, mutta nyt kun lumimittari näyttää enää ~20cm, niin kevät lienee vihdoin tosiasia. Lopputalven retkeilytavoitteista jäätiin hieman jälkeen, kun erilaiset flunssaa muistuttavat taudit vaivasivat milloin itseäni milloin taas Annaa. Nyt on kuitenkin päästy ulos niin pyöräilyn kun juoksulenkkeilyn merkeissä.

Juoksemisen osalta 14.5.2011 siintää kirkkaasti mielessä, silloin osallistun jo toista kertaa Etelä-Saimaan 1/2-maratonille, nyt uuden sponssorin väreissä :) Viime vuonna virallisen ajanoton mukaan 21,0975 km matka taittui aikaan 1:56:47,4. Tänä vuonna tavoite on niinkin hurja kuin 1:50:00,0. Treeni ei talven aikana ollut ehkä ihan sitä mitä piti ja heikompi hermoista aikatavoite voisi jo hirvittää. Myös kevään ekat sulalla juoksentelut muistuttivat talvikauden puutteista. Juoksutreeniä olen nyt tehnyt viimeiset 3 vkoa 2-3 krt/vkossa vähintään 40min/kerta. Lisäksi kuntoilua on tasapainotettu  kuntosaliharjoittelua, vesijuoksulla ja viimeisempänä pyöräilyllä. Tänään mitattiin edistymistä 2/3 lenkillä, eli 14,2km mahdollisimman tasavauhtisella, mutta varsinaista kilpailumaastoa paljon vaihtelevammalla reitillä. Tulos oli vähintäänkin tyydyttävä, jos ei jopa hyvä. 14,2km – 1:19:49,0, eli suurin piirtein 2 tunnin 1/2-maraton vauhtia. Se, että juosta pitäisi jaksaa vielä 1 x 7km ei huoleta, sillä paukkuja tuntui vieläkin olevan. Ts. nyt ollaan jo edellä viime vuoden tilannetta, jolloin vastaava n.15km antoi osviittaa n. 2:15-2:20 1/2-maraton vauhdista. Hyvä tästä tulee, muuhun ei voi uskoa. Tänä vuonna myös Anna toivottavasti pääsee osallistumaan (viime vuosi kun jäi väliin flunssan vuoksi). Muutaman metrin erolla voin sanoa, että kyllä se Annankin juoksukunto on nousujohteista.

Pyöräilyä on tarkoitus lisätä maltillisesti ennen 1/2-maratonia, kuitenkin niin, että ensi viikolla eka 40km lenkki avaisi varsinaisen lenkkikauden. Vaikken tänäkään vuonna ota itselleni mitään kilometritavoitetta, niin huomattavasti enemmän haluan fillarilla liikkua kuin viime vuonna. Viikosta riippuen 2-3 30-60km lenkkiä on tavoitteena. Kesällä olisikin tarkoitus siirtää tekemistä nimenomaan pyöräilypainotteiseksi, täydentäen juoksulla ja tietysti säännöllisellä suunnistamisella. Lieneekö 30-kriisiä vai ei, niin jostain syystä tänä vuonna oma motivaatio kunnon kehittämiseen ja itsestä huolta pitämiseen on korkealla.

Tänä vuonna juoksumotivaatiota kasvatetaan vielä 6pvn korkeanpaikanleirillä ja fillarointimotivaatiota Eurosportin Pyöräilypaketilla :)

Petkeljärven kansallispuisto ja Möhkön ruukki 1.-2.5.2010

Synttäripäivän (Henri) kunniaksi korkattiin kesävaelluskausi suuntaamalla kevättalvisiin maisemiin Ilomantsin Petkeljärvelle. Kyseessä on pinta-alaltaan Suomen pienin kansallispuisto lähes Venäjän rajan tuntumassa. Vapunpäivän pirteänä aamuna suuntasimme kohti kansallispuistoa, sää oli lähes aurinkoinen ja järvet osin vielä jäässä. Metsä tuoksui kuitenkin jo vahvasti keväältä ja se kasvatti meidän intoa entisestään.

Alkupään harjuosuudella tavattiin majava, joka oli pahaksi onnekseen jäänyt itse kaatamansa puun alle. Veikattiin, että kohtalaisen harvinainen luontohavainto. Majavat olivat muutoinkin tehneet selväksi ketkä metsää hallitsevat.

Petkeljärven kansallispuisto on pienuudestaan huolimatta vaihteleva; reitin alkupuolella saatiin kesän ensimmäisiä suonylitys kokemuksia (joita sittemmin riitti). Varsinaista tulipaikkaa ei reitin varrelta löytynyt, joten suuntasimme kansallispuiston ulkopuolelle Keltasilmän nuotiopaikalle.  Tässä maisteltiin hernekeiton ja makkaran lisäksi myös Taitajan taival polkua, ties vaikka tänne tulisi joskus palattua…. Lounashetken kruunasi keväinen vesisade ja kuikkahavainnot.

Koko Petkeljärven kansallispuisto on harjumaisemassa, ylös ja alas mentiin. Alueella on paljon myös merkkejä vuosien 1939-1944 sodista, joka lisäsi ainakin meidän innostusta. Reitin loppupuolella poikettiin vielä Korkeasärkälle, 2km pituiselle polulle, joka paikoin kulkee todella kapeaa harjua pitkin. Ympärillä vielä jäässä olevat Valkiajärven vedet, joissa jo jää ritisi ja ratisi kevään merkiksi.

Kevään ensimmäisen kansallispuistovaelluksen tuloksena iloinen ja innostunut mieli, rakot jaloissa kiitos uusien vaelluskenkien. Noin 15km lenkki päivävaellusvarusteissa tuntui uskomattoman rankalta, mutta ei aihetta huoleen.

Sunnuntaina poikettiin vielä Möhkön ruukin maisemissa. Alue ei kuulu kansallispuistoon, mutta on merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde Ilomantsissa. Tämä ympäristö upposi meihin kovasti, historiaa, sotahistoriaa ja komeat kosket. Hyvin oli entisöity koko alue. Erityiset kiitokset tältä reissulta kuuluvat Anssilan maatilan majoitukselle ja huollolle. Ilman sitä koko reissusta olisi tullut varsin erilainen, suosittelemme vilpittömästi.