Kammiovuori 25.3.2020

Ja kun vuorten valloitusten makuun on päästy, niin niitä pitää saada kokea lisää. Naapurikunta Sysmästä löytyy Itä-Hämeen korkein kohta, Kammiovuori. Se puolestaan kohoaa 220 metriä mpy. Parkkipaikka on jossain 105 metrin käyrällä, joten nousumetrejä huipulle tulee ihan mukavasti. Kohteen kuvauksessa mainitaan, että sieltä löytyy myös iso siirtolohkare Linta ja Hiskianluola (tai Hiskiaan luola). Varmasti hyvät näkymätkin, ollaanhan ihan Päijänteen vieressä.

Parkkipaikalta Kammiovuorelle vievä polku nousee melko jyrkästi kohti huippua. Hiljakseen kävellessä ja Ferdin haistellessa tuoreita hajuja matka eteni kuitenkin mukavasti. Polku on aika hyvässä kunnossa. Matkan varrelle jää laavu, johon ei kuitenkaan menomatkalla vielä poikettu. Hiskianluola on hyvin viitoitettu ja vaikuttava paikka onkin. Geokätköilylle oiva paikka. Alueella on muutenkin jonkun verran luolan tapaisia.

Huipulta näkymät eivät vielä avaudu, vaan matkaa pitää jatkaa vuoren hieman matalemmalla sijaitsevalle ulokkeelle. Ja voi että mitkä maisemat!!! Uskomatonta, että Etelä-Suomesta löytyy tällaisia paikkoja. Tuuli tuivertaa kovasti, joten maisemien ihailua pitää tehdä vauhdilla.

Takaisin päin kierrettiin pohjoisen ja idän kautta, jossa olikin vielä lunta tarjolla. Lähellä polkujen yhtymäkohtaa löytyy siirtolohkare Linta, joka on varsin vaikuttava kivi. Paluumatkalla poikettiin evästämään laavulle ja palattiin alas parkkipaikalle. Erittäin hieno paikka, jota voidaan suositella myös koiran kanssa liikkuville! Koko lenkin pituus oli meillä 5 kilometriä.

Mitäs täältä löytyy? Geokätkö ehkäpä.
Maisemia Kammiovuorelta. Kauempanan taustalla häämöttä Päijänne.
Rinteellä olisi ollut hyvä evästyspaikka, jos ei olisi tuullut näin mahdottomasti.
Mitäs täällä on? Vähän liukkaat maastot ihmetellä ja edetä.
Koilliskulmassa on vielä ihan talvi.
Paluumatkalla taas noustaan.
Ja eväät, nuo retken parhaat palat. :)

Lisätiedot: Visit Päijänne-sivusto

Sijainti: Kammiovuori, Vintturi, Sysmä.

ETRS89 (~WGS84)
61° 41.8567′, 25° 42.1716′

Haukvuori 29.2.2020

Koira on tuonut mukanaan paljon uusia ihmistuttavuuksia (ja koiratuttavuuksia). Ferdi-kooikerin kasvattaja Liisa on innokas retkeilijä ja ollaan päädytty muutamille yhteisille retkille jo ensimmäisen vuoden aikana.

Karkauspäivänä koirat ja omistajat (6 ihmistä ja 8 koiraa) kutsuttiin retkelle Joutsenon Haukvuorelle, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Joutsenon Myllymäen ympäristössä ollaan retkeilty muutaman kerran, mutta tällä puolella ei kertaakaan. Auto jätettiin Myllymäen laskettelukeskuksen parkkipaikalle, josta pääseekin suoraan polulle.

Haukvuori kohoaa noin 110 metriä mpy ja korkeuseroa vuoren alla oleviin Hauklammit-lampiin on yli 45 metriä. Ei mikään ihan pieni töppyrä siis. Näitä polkuja tallaan-blogissa mainitaan, että reitti Haukvuoren laavulle on 3,6 km pitkä. Meidän retkiryhmä eteni kuitenkin hieman pidempää reittiä Vesikkolan Majan kautta, jolloin lenkin kokonaispituudeksi tuli 8,3 km.

Paikan päällä odotti laavu erittäin hienolla paikalla ja komeat näköalat Salpausselän eteläpuoliseen maastoon. Keli oli vaihteeksi vähän talvisempi, mutta paikoin polulla oli hyvinkin märkiä kohtia. Kahdestaan (kolmestaan) on kiva retkeillä, mutta oli kyllä erittäin mukavaa liikkua isommallakin porukalla ihan uudessa paikassa.

Tällä kertaa olimme viitoitetulla polulla.
Mukavan talvisia tunnelmia oli tarjolla.
Ennen varsinaiselle vuorelle päätymistä noustiin ja laskettiin usemman kerran.
Komeat maisemat ja huippusää.
Ollaan opeteltu poseeraamaan, mutta onnistuminen taitaa vaatia vielä lisää harjoittelua.
Pienimmän pitää ottaa välissä kauneusunet.
Mustakaapu-Ferdi.

Sijainti: Joutseno (Lappeenranta), yhdystie 3951.

ETRS89 (~WGS84)
61° 05.4230′, 28° 36.1294′

Humaljärvi 23.2.2020

Humaljärven seutu on myöskin tuttu iltarasteilta. Ollaan täälläkin toki retkeilty aikaisemmin, mutta aina tultu vähän eri suunnista. Humaljärven ympärillä on useita laavuja, Keltavuoren kalliomaalaukset ja moni muita vierailun arvoisia kohteita. Särkämävuori ja Haukkavuori ovat ainakin kohteita, joissa kannattaa käydä. Retkeilyreittejä ei taida täältäkään virallisesti löytyä, mutta polkuja ja metsäautoteitä sitäkin enemmän.

Helmikuinen sunnuntai näytti aivan huhtikuiselta. Vähän jäätä siellä täällä, mutta talvesta ei tietoakaan. Helppo liikkua ja retkeillä. Napattiin matkalla Annan vanhemmat mukaan retkiseuraksi.

Autolle löydettiin hyvä parkkipaikka Kanalammen kylän läheisyydestä ja suunnattiin jalan kohti Isonmäen laavua. Kartasta sitä ei ole ihan helppoa löytää, googlettamalla sijainnin saa selville. Kyseessä on partiolaisten rakentama laavu ja hieno laavu onkin. Lähellä on myös Kylkiäisen laavu, joka on myöskin partiolaisten rakentama.

Grillailtiin makkarat nuotiolla ja herkuteltiin kahvilla. Tällaisia kiireettömiä retkiä arvostaa kun niitä saa kokea. Ruokailun jälkeen käveltiin paluumatkalla vielä ihmettelemään Keltavuorta, mutta varsinainen vuorella vierailu jätettiin seuraavaan kertaan.

Aurinko lämmittää kovasti helmikuisia retkeilijöitä.
Paikoin löytää vielä jäätä pienistä lammista, mutta lunta ei lainkaan.
Nuotiotulet on tehty ja odotellaan sopivaa hetkeä avata makkarapaketti.
Ferdi on innokkaasti mukana kokkailussa, jos vaikka liikenisi jotain suuhunpantavaa.
Nyt alkaa näyttää ihan retkilounaalta.
Ja päälle kahvia, oi nam.
Paluumatkalla ihastellaan taas jään muodostamia kuvioita.

Sijainti: Kanalampi, Lappeenranta, yhdystie (2) 14790.

ETRS89 (~WGS84)
60° 56.0779′, 28° 02.0736′