Avainsana: nuotio

Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

”Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′

Humaljärvi 23.2.2020

Humaljärven seutu on myöskin tuttu iltarasteilta. Ollaan täälläkin toki retkeilty aikaisemmin, mutta aina tultu vähän eri suunnista. Humaljärven ympärillä on useita laavuja, Keltavuoren kalliomaalaukset ja moni muita vierailun arvoisia kohteita. Särkämävuori ja Haukkavuori ovat ainakin kohteita, joissa kannattaa käydä. Retkeilyreittejä ei taida täältäkään virallisesti löytyä, mutta polkuja ja metsäautoteitä sitäkin enemmän.

Helmikuinen sunnuntai näytti aivan huhtikuiselta. Vähän jäätä siellä täällä, mutta talvesta ei tietoakaan. Helppo liikkua ja retkeillä. Napattiin matkalla Annan vanhemmat mukaan retkiseuraksi.

Autolle löydettiin hyvä parkkipaikka Kanalammen kylän läheisyydestä ja suunnattiin jalan kohti Isonmäen laavua. Kartasta sitä ei ole ihan helppoa löytää, googlettamalla sijainnin saa selville. Kyseessä on partiolaisten rakentama laavu ja hieno laavu onkin. Lähellä on myös Kylkiäisen laavu, joka on myöskin partiolaisten rakentama.

Grillailtiin makkarat nuotiolla ja herkuteltiin kahvilla. Tällaisia kiireettömiä retkiä arvostaa kun niitä saa kokea. Ruokailun jälkeen käveltiin paluumatkalla vielä ihmettelemään Keltavuorta, mutta varsinainen vuorella vierailu jätettiin seuraavaan kertaan.

Aurinko lämmittää kovasti helmikuisia retkeilijöitä.
Paikoin löytää vielä jäätä pienistä lammista, mutta lunta ei lainkaan.
Nuotiotulet on tehty ja odotellaan sopivaa hetkeä avata makkarapaketti.
Ferdi on innokkaasti mukana kokkailussa, jos vaikka liikenisi jotain suuhunpantavaa.
Nyt alkaa näyttää ihan retkilounaalta.
Ja päälle kahvia, oi nam.
Paluumatkalla ihastellaan taas jään muodostamia kuvioita.

Sijainti: Kanalampi, Lappeenranta, yhdystie (2) 14790.

ETRS89 (~WGS84)
60° 56.0779′, 28° 02.0736′

Laavu & nuotio 20.10.2019

Syksyn edetessä ollaan pidennetty ja monipuolistettu retkiä Ferdin kanssa. Uusia paikkoja, uusia polkuja ja eri pituisia retkiä. Kävelty matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta retkillä tarvitaan paljon muutakin. Aluksi mukaan lähti vain kevyet varusteet ja eväät. Pari viikkoa sitten tehtiin jo lounasta paikan päällä ja tänään jopa sytyteltiin nuotio!

Tämän päivän retki tehtiin Suomenniemellä, tutussa paikassa. Irja Hannosen luontopolku on hieno paikka ja hirvenmetsästysaikaan myös ympäristö, jossa ei tarvitse tiirailla jatkuvasti oranssipukuisia.

Hiljaisuutta Kuolimon rannassa.
Syksyn värejä.
Kissalampi.
Rauhallisuuden takuuna.
Täydellistä.
Ainoa, jolle pitkospuut eivät olleet liian liukkaat.
Retkellä parasta on eväät, eikun seura.
Nuotioharjoitus meni ihan nappiin.

Kaikin puolin onnistunut retki. Tuntuu, että retkelle lähtö sujuu rennommin ja paikan päällä pystyy paremmin keskittymään olemiseen. Eikä hösäämisen vähentyminen harmita yhtään.