Tässä vaiheessa marraskuuta valoista aikaa on rapiat 7 tuntia vuorokaudessa. Mahtavaa aikaa lähiseuturetkeilylle, eli auto alle ja menoksi (aina ei tietty tarvii autolla edes mennä). Nyt ajeltiin lauantaipäivän kunniaksi maakunnan koilliskulmalle eli Rautjärven ja Ruokolahden vuoristoseuduille. Pääkohteena oli Etelä-Karjalan korkein kohta Haukkavuori (172 m mpy) ja aluetta kiertävä luontopolku. Samalla reisulla pyörähdettiin kätköilemässä myös Simpeleen talviurheilupyhätössä. Lopuksi juuri ennen hämärän hyssyä tutustuttiin vielä Hiitolanjoen voimalaitoksista ensimmäiseen eli Ritakoskeen. Tänne täytyy palata paremmalla valolla, äärimmäisen mielenkiintoiselta kohteelta vaikuttaa. Ei muuten näkynyt kalatien rakennustyömaata :o Retkeily on parhaimmillaan tätä, kiireetöntä samoilua siellä ja täällä.
Kävästiin siis Joensuun ja Kontiolahden rajalla sijaitsevassa Kolvananuuron rotkolaaksossa. Yleensähän me ollaan juhannuksena menty koko viikonvaihteeksi metsän keskelle. Mikä lie etiäinen ollut 
Paikka oli siihen mainio: rehevä lehto kasvustoineen ja eläimineen (lähinnä linnut oli äänessä) toi paljon ihmeteltävää. Paikoin polku kulki suurien kivenlohkareiden päällä ja jossain siellä alla kohisi puro. Majaviakin oli kuulemma ainakin joskus ollut, niistä ei ollut nyt minkäänlaista havaintoa.
lihapullia – kyllä heti kun pyöräytät ne pullat ensin.. Onneksi samalle nuotiolle ilmestyneet retkitoverit pelasti meit hädästä tarjoamalla rasvaa paistamiseen ja näin saatiin aikaan yksi iso jättimäinen lituskalihapulla. Maku oli kyllä hyvä, vaikka ulkonäkö ei ehkä niin hemaiseva olekaan :D Pötsit saatiin täyteen ja kahvien jälkeen kierrettiin reitti ympäri.
Ja kyllä siinä Suomen valoisassa kesäyössä on vaan oma taikansa. Patikoimisen arvoinen yö (meidän mittapuussa yö on 21-24). Mökillä vielä lämmittettiin sauna ja käytiin uimassa kirkkaassa Kaltimossa. On tää kaunis maa!
