Tänään oli talvipäivänseisaus. Auringon uusi vuosi alkoi siis juurikin tänään ja sen kunniaksi suuntasimme työpäivän jälkeen pimeään metsään eväsretkelle. Idea tuli mieleen kai joskus viikonloppuna tai maanantaina. Hyvä idea olikin. En muistanutkaan miten hienoja paikkoja meillä on vain kymmenisen kilometriä kotoa.
Eväät maistuivat hyvälle tutulla laavulla, jossa ei kuitenkaan ole käyty ikuisuuksiin. Samasta laavusta on ehkä mainittu aiemminkin, kun luultiin sen tulleen hävitetyksi. Anna on tottuneempi liikkuja pimeässä metsässä. Miusta se oli kovin jännittävää, kun en ole kotimetsien ulkopuolella pitkään aikaan pimeässä kulkenut. Enkä oikein sielläkään. Metsä on ihmeellinen paikka. Ja aivan erityisesti se on sitä näin hienona päivänä. Joulustressiä ei meille ole muutenkaan, mutta tuolla tuulen huminassa vähäisetkin ajatukset hävisivät päästä. Ainut häiritsevä piirre ole älypuhelimen vaivaannuttava mukana olo. Se ei kuulu metsään, eikä retkelle. Ainakaan miun mielestä.