Romakkavaara(t) 5.11.2020

Aivan mökkipaikkamme kupeessa kohoaa Romakkavaara, joka koostuu ainakin kahdesta eri huipusta, Kuusi-Romakasta (285 m) ja Mänty-Romakasta (272 m). Iltapäiväretki lähivaaralle kuulostaa lähes vaarattomalta idealta. Menoksi siis.

Viime vuosina ei ole tullut tehtyä pidempiä vaelluksia tai edes retkiä. Meille aika tyypilinen retken pituus on ollut 4-8 km. Yli 10 km päiväretkiä on ollut todella vähän.

Löydettin autolle paikka metsäautotien varresta vaarojen välisestä maastosta. Ilman sen suurempia suunnitelmia lähdettiin etenemään. Reitti oli merkitty, mutta nähnyt parhaat päivänsä aikapäiviä sitten. Pitkospuut olivat paikoin huonoja ja täälläkin vesi tietysti korkealla. Ensimmäinen vastus koettiin vajaan kilometrin patikoinnin jälkeen, kun vesi oli tulvinut pitkosten päälle enemmän kuin kengän korkeudelta. Itse olin jo kääntymässä takaisin ja lähtemässä etsimään uutta reittiä metsiä pitkin. Annan luonteeseen ei kuulu periksi antaminen, joten kyllä tähän joku keino keksitään. Rikkinäisestä reittiopasteesta tuli silta ja yli mentiin.

Reitti vei kodan ja monen mutkan kautta kohti Mänty-Romakkaa. Viikon rasitukset alkoivat näkyä ja kuulua. Neljän kilometrin ja reilun tunnin jälkeen alkoi tulla mieleen ajatus, että tämä ei taidakaan olla ihan lyhyt lenkki. Mänty-Romakan näkötorni on purettu, mutta alarinteestä löytyi meille taukopaikka, jos nautittiin pienet eväät. Jotain on matkan varrella opittu, koska meillä oli eväät, vaikka tämän piti olla vain lyhyt lenkki.

Mänty-Romakan rinteiltä avautui näkymät auringonlaskuun, joka jää taatusti mieleen vielä pitkäksi aikaa. Mahtavaa! Kyllä täältäkin pois päästään, kunhan nyt taas löydetään sinne polulle. Lisää hienoja näkymiä tuli vastaan matkan edetessä. Toinen taukopaikka (loput eväät) löydettiin Pataässänojassa olevan kosken yläpuolelta. Illan hämärä alkoi jo vallata metsän, mutta meillä oli lamput mukana, joten ei hätää.

Kahdeksan kilometrin kohdalla jouduttiin tekemään meille tyypillinen ratkaisu. Peruskartan polku-uraa ei käytännössä ollut enää näkyvissä ja koko luontopolkua ei haluttu lähteä kiertämään (15 km). Motto: Metsässä kulkemiseen ei tarvitse polkuja, eikä opasteita. Kuusi-Romakan huipulla on useampikin masto, joiden punaiset valot ohjasivat meitä kun majakat. Vaaraa ylös kivutessa tuli hetkittäin erinomainen fiilis, tällaista enemmän. Myö ollaan parhaimmillaan tiiminä juuri tällaisissa tilanteissa. Eteenpäin!

Loppupätkä olikin helppoa paluuta metsäautotietä pitkin. Mastolle menee aina jonkinlainen ajettavissa oleva tie. Niin täälläkin. Lyhyestä iltakävelystä tuli melkein 12 km ja 4 tunnin pituinen samoilu pitkin vaaroja. En vaihtaisi tästä retkestä pois ainuttakaan minuuttia tai metriä.

Näkymiä Mänty-Romakalta.
Taukoa pidetään.
Ja mikäs on pidellessä näissä maisemissa.
Näkymiä vaaralta länteen.
Tyytyväiset, vaikka hieman jo rasittuneet matkakaverit.
Huikeaa!
Hymyillään kun tavataan, eikö?
Tämän jälkeen maisemia oli hankalaa kuvata, kun ei erottanut mitä siellä on. :)

Sijainti: Romakkavaara(t), Pello & Ylitornio.

ETRS89 (~WGS84)

66° 40,37960′, 24° 38,86616′

400 m.p.y

Tästä kesästä voisi kirjoittaa monta tarinaa. Koska omassa blogissa saadaan itse valita mitä tehdään, niin päätettiin keskittyä siihen mielenkiintoisimpaa tulokulmaan, muinaisvuoristoihin ja -rantoihin (hih, mie päätin). Kesälomareissulla on etsitty ja löydetty meille uusia muinaisvuoristojen jäänteitä ja kivikkoisia merenrantoja. Meillä kun ei lomalla ole kiire, nii mennää sieltä missä on jotain kiinnostavaa. Ei oo ruuhkia, eikä kyllä oikein mitään palveluitakaan. Onneksi on trangia, jääkaappi ja reilusti reipasta retkimieltä. Muutenkin kun tykätään olla enimmäkseen kaksisteen.

Suomessa on laskutavasta riippuen noin 30 yli 1000 metriin ylettyvää tunturin huippua. Myö ei olla Käsivarren tuntureita juuri koluttu ja siksi mieluisimmat maisemat löytyvät ihan muista vuoristoista. Ihan kaikista paikoista ei tullut otetuksi kuvia tai videota, mutta tässä jotaikin viime kuukausien maisemista ja paikoista (merenpinnan yläpuolella lyhennetään kaiketi mpy., mutta m.p.y näyttää arvokkaammalta). Julkaisen vähän myöhemmin myös aika meiän näkösen videonkin aiheeseen liittyen.

 

Pyhävuori 129 m.p.y, Lapväärti, Pohjanmaa

Hisilicon K3
Heinäkuussa käytiin uiskentelmassa Spitaalijärvessä Lauhanvuoren kansallispuistossa ja paluumatkalla reitti vei mm. Pyhävuorelle, jossa paikallinen geokätkö jäi kuitenkin antautumatta. Myös viereisellä mäellä olevaa Susiluolaa käytiin tutkailemassa melkoisen kesäukkosen säestyksellä.

 

Simpsiön vuori 132 m.p.y, Lapua, Pohjanmaa

Simpsiön vuorella Anna on joskus pienempänä lasketellut, mie en ollut koskaan käynyt paikalla aikaisemmin. Harmittavasti näkötorni oli suljettuna ilmeisesti turvallisuussyistä. Täältä jäi matkaan parikin positiivista geokätköloggausta.

Pyhitys 422 m.p.y, Taivalkoski, Pohjois-Pohjanmaa

Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)

Hisilicon Balong
Pyhitykseltä näkee kauas Kuusamon vaaroille asti. Horisontin vaarojen tunnistaminen on haastavaa, mutta teen sitä silti aina yhtä innoissani. Tämän kuvan äärilaidassa ovat niin Rukan vaarajono kuin Iivaarakin. Ruuhkaa ei enää elokuun alun arkiviikolla ollut täälläkään.

Pyhitykselle vievän tien varrelle jää Soiperoisen alue, jossa on kirkkaita harjulampia ja tietenkin niitä harjuja. Erittäin rauhallista ja kaunista.

Iivaara, 470 m.p.y, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaa

Huippu jää Iirinki-reitin varrelle, joka on 9 km pituisena sopiva taukohuikonen ajopäivän keskellä. Huipulta näkee pitkälle aina Pyhitykselle, Rukalla ja Venäjän vaaroille asti.

Iirinki-reitin varrelta löytyy myös Iijoen alkupiste, joka näin aloittevalle Päätalon lukijalle on vähän niin kuin pyhiinvaelluskohde. Kirkasta ja kuplivaa.

Nivatunturi, 463 m.p.y, Savukoski, Lappi

Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.

Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää, oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.

Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.

Oratunturi, 450 m.p.y, Sodankylä, Lappi

Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa. Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa? Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.

Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.

 

Muuta kiinnostavaa :)

Kun ei muutenkaan mennä ihan valtavirrassa, niin kokeiltiin ekaa kertaa läskipyöriä vasta tänä kesänä Pyhällä. Anna innostui erityisesti suossa pyöräilystä… ;)

Macro keokätkö tunturissa.
Makro-keokätkö tunturissa.

suo
Syksyistä suomaisemaa Itä-Lapissa.

Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.
Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.

Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.
Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.

Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa.
Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa Iso-Pöllyn maisemissa.

Meiän meno oli tämmöstä tänä kesänä ja alkusyksystä. Mukavasti meiän näköistä, kokoista ja oloista.

myo