Ennen ruskaa – Ylläs

Suunnattiin jo perinteeksi muodostuneelle Ennen ruskaa-syyslomalle heti elokuun kääntyessä syyskuuksi. Tällä kertaa kohteeksi valikoitu Ylläs. Anna osti kesälomalla läskipyörän ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston uusi järjestyssääntö vapautti kesäpolut pyörille; enempää syitä ei tarvittu. Tarina on tälläkin kertaa kuvien muodossa. Fiiliksistä saatte varmasti kiinni.

Anna Iijoen törmässä, kirjasarjaa Juuret Iijoen Törmässä (K. Päätalo) mukaillen.

950 km ajomatkan jälkeen perillä Yllästunturin kupeessa.

Sunnuntaipäivän lenkillä yritys ylittää Lehmijänkkä jäi yritykseksi.

Maanantailenkillä Äkäsjoen ylittävällä sillalla.

Kuerlinkat Kuerjoella.

Tiistain kevyt retki, ensin Särkitunturiin (492 mpy).

Ruskaa Särkitunturissa.

Katse kohti tulevaa ja Yllästä.

Matkalla Keimiötunturiin.

Keimiötunturissa (613 mpy), näkymiä Keimiöjärven yli.

Keimiötunturissa, näkymiä Jerisjärven suuntaan.

Keimiötunturissa, näkymiä Rauhalaan ja Ylläkselle.

Huipulla (Keimiötunturi).

Revontulien odotusta Yllästunturin rinteessä torstaina iltayöstä.

Torstailenkillä Kukastunturissa (474 mpy).

Perjantain lounas Totovaaran pirtin tuntumassa.

Moloslaki, Aakenustunturi (530 mpy).

Moloslaen huiputus.

Syksyisen suon ylitys pian purettavaa Kihokkipolkua pitkin (Aakenustunturi).

Viimeinen vilkaisu tunturiin ennen kotiinpaluuta.

Ensilumen Ylläs

Viime vuonna meillä kävi säkä. Voitettiin Saimaan Ladun mökkiviikkoarvonnassa käyttöömme mökki Äkäslompolosta marraskuun lopulle. Vuosi oli siis kuluva. Mukaan kutsuttiin Annan vanhemmat, kun toisella heistä sattui merkkipäiväkin samalle viikolle. Lokakuun puolesta välistä lähtien oltiin kytätty lumitilannetta ja viimein kärsivällisyyden pettäessä tilattu OAC:n karvapohjasuksetkin. Marraskuun alkupäivinä tilanne oli vielä kovin huolestuttava, kun etelässä oli enemmän lunta kuin Lapissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lunta tuli juuri ajoissa se 20 cm ja viikon aikana vielä toinen mokoma. Pakkastakin oli parhaimmillaan -20’C. Onni ja sää suosi karvapohjahiihtäjää, sillä tunturiin kuin tunturiin pääsi hiihtämällä. Ei ihan naarmuitta, mutta ei myö koristeeksi niitä ostettukaan.

Suksista jäi erittäin positiiviset fiilikset. Kiivettiin niin alla näkyvälle Kuertunturin huipulle kuin Kellostapulin rinteitä ja moni pienempiä nyppylöitä. Suksien käyttö vaatii harjoittelua, mutta niin kai kaikki uudet jutut. Kovalla lumipohjalla luisto on ihan ok, mutta pakkaslumessa liikkuminen on lumikenkämäistä, mutta vähän helpompaa. Hauskaa oli ja kuperkeikkoja tuli tehtyä useampia (Henri).

Näkymä Kuertunturin huipulla, n. 443 metriä merenpinnasta.

Huilipäivänä Ylläksen huipulta avautui mahtavat maisemat.

Ylläksen huipulla.

Ihailua Kellostapulin rinteessä.

Aurinko käy marraskuussa vielä melkein näkyvillä.

Matkan tekoa ihan omassa rauhassa.

Aikaisemmat kokemukset Ylläkseltä ovat kesältä. Kiva paikka silloinkin. Sesongin ulkopuolella reissaamisessa parasta on se, että väkeä ei ole ihan liikaa missään. Ja se on hyvä se.

Videoitakin tuli kuvailtua muutamia, tässä potpuri niistä.

400 m.p.y

Tästä kesästä voisi kirjoittaa monta tarinaa. Koska omassa blogissa saadaan itse valita mitä tehdään, niin päätettiin keskittyä siihen mielenkiintoisimpaa tulokulmaan, muinaisvuoristoihin ja -rantoihin (hih, mie päätin). Kesälomareissulla on etsitty ja löydetty meille uusia muinaisvuoristojen jäänteitä ja kivikkoisia merenrantoja. Meillä kun ei lomalla ole kiire, nii mennää sieltä missä on jotain kiinnostavaa. Ei oo ruuhkia, eikä kyllä oikein mitään palveluitakaan. Onneksi on trangia, jääkaappi ja reilusti reipasta retkimieltä. Muutenkin kun tykätään olla enimmäkseen kaksisteen.

Suomessa on laskutavasta riippuen noin 30 yli 1000 metriin ylettyvää tunturin huippua. Myö ei olla Käsivarren tuntureita juuri koluttu ja siksi mieluisimmat maisemat löytyvät ihan muista vuoristoista. Ihan kaikista paikoista ei tullut otetuksi kuvia tai videota, mutta tässä jotaikin viime kuukausien maisemista ja paikoista (merenpinnan yläpuolella lyhennetään kaiketi mpy., mutta m.p.y näyttää arvokkaammalta). Julkaisen vähän myöhemmin myös aika meiän näkösen videonkin aiheeseen liittyen.

 

Pyhävuori 129 m.p.y, Lapväärti, Pohjanmaa

Hisilicon K3
Heinäkuussa käytiin uiskentelmassa Spitaalijärvessä Lauhanvuoren kansallispuistossa ja paluumatkalla reitti vei mm. Pyhävuorelle, jossa paikallinen geokätkö jäi kuitenkin antautumatta. Myös viereisellä mäellä olevaa Susiluolaa käytiin tutkailemassa melkoisen kesäukkosen säestyksellä.

 

Simpsiön vuori 132 m.p.y, Lapua, Pohjanmaa

Simpsiön vuorella Anna on joskus pienempänä lasketellut, mie en ollut koskaan käynyt paikalla aikaisemmin. Harmittavasti näkötorni oli suljettuna ilmeisesti turvallisuussyistä. Täältä jäi matkaan parikin positiivista geokätköloggausta.

Pyhitys 422 m.p.y, Taivalkoski, Pohjois-Pohjanmaa

Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Pyhitys on vaara tai tunturi, varmaan vähän makuasia. Täällä käytiin edellisen kerran häämatkalla ja nyt siis uudestaan. Mahtava paikka, josta avautuvat näkymät saa ainankin miun sykkeet nousemaan. Kipuamisellakin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :)
Hisilicon Balong
Pyhitykseltä näkee kauas Kuusamon vaaroille asti. Horisontin vaarojen tunnistaminen on haastavaa, mutta teen sitä silti aina yhtä innoissani. Tämän kuvan äärilaidassa ovat niin Rukan vaarajono kuin Iivaarakin. Ruuhkaa ei enää elokuun alun arkiviikolla ollut täälläkään.
Pyhitykselle vievän tien varrelle jää Soiperoisen alue, jossa on kirkkaita harjulampia ja tietenkin niitä harjuja. Erittäin rauhallista ja kaunista.

Iivaara, 470 m.p.y, Kuusamo, Pohjois-Pohjanmaa

Huippu jää Iirinki-reitin varrelle, joka on 9 km pituisena sopiva taukohuikonen ajopäivän keskellä. Huipulta näkee pitkälle aina Pyhitykselle, Rukalla ja Venäjän vaaroille asti.
Iirinki-reitin varrelta löytyy myös Iijoen alkupiste, joka näin aloittevalle Päätalon lukijalle on vähän niin kuin pyhiinvaelluskohde. Kirkasta ja kuplivaa.

Nivatunturi, 463 m.p.y, Savukoski, Lappi

Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Savukosken Nivatunturi löytyi sattumalta Savukosken kunnan matkailusivuilta. Etsin jotain kohdetta kevyelle välipäivälle ja tästähän se löytyi. Tie lähtöpaikalle oli pitkä ja kivinen ja vetinen, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Huipulle, josta kansikuvan mökin löytää, oli n. 2,5km. Mökki on entinen palovartijan tupa, johon aika on jättänyt mukavaa patinaa. Mahtavat maisemat.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.
Kumputunturimainen vaikutelma jäi päällimmäiseksi, vaikka ihan uniikki paikka tämä onkin.

Oratunturi, 450 m.p.y, Sodankylä, Lappi

Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa. Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Oratunturiin löydettiin ihan vaan kartan avulla. Mistä lähimaastoista löytyisi huiputettavaa? Tännekin huipulle oli parkista vain 2km matka.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.
Rauhoittumaan on pitkä matka, mutta täältä se rauha löytyi.

 

Muuta kiinnostavaa :)

Kun ei muutenkaan mennä ihan valtavirrassa, niin kokeiltiin ekaa kertaa läskipyöriä vasta tänä kesänä Pyhällä. Anna innostui erityisesti suossa pyöräilystä… ;)
Macro keokätkö tunturissa.
Makro-keokätkö tunturissa.
suo
Syksyistä suomaisemaa Itä-Lapissa.
Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.
Kuusamon ylängölle saapumassa kirpeänä syysaamuna.
Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.
Julmaa Ölkkyä kiertämässä Hossan tulevan kansallispuiston naapurissa.
Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa.
Rakennettu maisemakin on hieno syksyisen sunnuntain aamu-usvassa Iso-Pöllyn maisemissa.

Meiän meno oli tämmöstä tänä kesänä ja alkusyksystä. Mukavasti meiän näköistä, kokoista ja oloista.

myo