päiväretki – Sivu 2 – Meiän metsä

Pamilonkosken luontopolku 23.6.2020

Meille ihan uusi kohde Koitajoen varrella. Koitajoen yläpuolista osaa ollaan koluttu vuosia sitten lähempänä itärajaa ja tietysti Möhkössä. Ajettiin tästä viime vuonna ohi ja jotain siis jäi mieleen. Tässä kohtaa kulkee pidempikin reitistö, Ala-Koitajoen retkeilyreitti.

Helteinen tiistai vei meidät kuitenkin luontopolulle, lämmintä oli lähes 30’C ja se on meille vähän liikaa. Pamilonkosken luontopolku on 5,2 km pitkä, hyvin merkitty polku, joka kulkee pääosin talousmetsässä, mutta osaa menee Kirjovaaran vanhojen metsien suojelualueella.

Liikkeelle päästiin suoraan parkkipaikalta ja lyhyen esteettömän alamäen päästä löytyi jo ensimmäinen laavu ja näköala koskelle. Tässä vaiheessa oli jo aika lämmintä. Polku jatkaa joen varressa melkein kilometrin verran, hyvin haatavassa maastossa. Muutamassa kohdassa on tehty vähän haastavuutta vähentäviä portaita ja kaiteita. Matkan varrelle jäi toinenkin laavu.

Joelta mennään hetki talousmetsässä, soratiellä ja sitten käännytään kohti suojelumetsää. Mitään kovin ihmeellistä täältä ei löytynyt, mutta kivaa ja helppokulkuista metsäpolkua on tarjolla. Ennen Uimaharjuun vievän tien ylitystä on ollut torppa, jolla oli pitkä ja kiinnostava historia. Harmittavasti en ottanut tästä infotaulusta kuvaa.

Lopussa alkoi olla jo todella kuuma ja evästely tehtiin Koitajoen rantakivillä, nuotiopaikan vieressä. Tästä oli lyhyt pätkä takaisin autolle, joskin polku oli tässäkin kohtaa melko haastavaa. Kiva kohde!

Alkupätkä polusta on hyvin helppokulkuista.

Lämmintä on, hieno paikka jo ensisilmäykseltä.

Helteestä huolimatta on aikaa geokätköillä.

Sijainti: Pamilonkosken luontopolku, Joensuu.

ETRS89 (~WGS84)
62° 51.2141′, 30° 24.4408′

Patvinsuon kansallispuisto 22.6.2020

Patvinsuo on kansallispuistoista meille se kohde. Tänne on aina mukava tulla ja reittejä riittää koluttavaksi monelle uudellekin retkelle. Yritin etsiä blogistamme, että milloin ollaan edellisen kerran käyty Patvinsuolla. En löytänyt tuoreinta merkintää, eikä muistettu milloin ollaan oltu. Siitä on siis varmasti aikaa.

Nyt pidettiin tukikohtaa Enossa ja sieltä ajaa noin tunnin verran kansallispuistoon, Kurkilahden pysäköintialueelle. Kanssaretkeilijät varoittivat paarmojen suuresta määrästä ja siitä, että ne syövät elävältä. Vähän kuitenkin mietitytti, että miten Ferdi pärjää suolla, pitkoksilla ja paarmojen kanssa.

Päätettiin kiertää Susitaivalta Olkkosensaaren risteykseen asti ja siitä kiertää itse saari ja palata autolle Suomunjärven rantaa pitkin. Kokonaisuudessaan matkaa tuli vajaa 8 kilometriä.

Ferdi pärjäsi suolla hyvin. Pitkokset eivät olleet mikään ongelma ja paarmat taisivat olla enemmän kiinnostuneita meistä kun koirasta. Pitihän se käydä testaamassa suon kantavuutta ja paikoin se ei kantanut pientä koiraa. :)

Hauska retki, joka rohkaisi edelleen liikkumaan Ferdin kanssa haastavimmissakin paikoissa. Paarmoja ei nyt lopulta ollut niin paljoa, eikä niistä ollut suurta haittaa meille. Eväiden syönti siirrettiin kuitenkin rannalle.

Paluumatkalla Lieksaan päin löydettiin Ritojärven kierto-lenkki ja siitä alkava pitkä ja paikoin kapea harjumuodostelma. Sinne pitää palata myöskin joskus uudestaan.

Vähän vilvoittelua helteisessä rantatuulessa.

Suolta ja suon laidalta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista.

Suomunjärven rannalla pidettiin vähän pidempi tauko. Evästeltiin, Anna neuloi ja Ferdi tutki maastoa.

Sijainti: Patvinsuon kansallispuisto, Lieksa.

ETRS89 (~WGS84)
63° 07.1189′, 30° 44.5958′

Koloveden kansallispuisto 7.6.2020

Tänä aamuna ensimmäinen ajatus kahvia nauttiessa oli, että tänään haluan nähdä vaaroja. Tarvitsee nähdä vaaroja ja mäkiä. Siitä se ajatus sitten lähti. Eilen todettiin ei-mitään kierroksella, ettei todellakaan haluta mihinkään tunnettuun retkikohteeseen eikä varsinkaan kansallispuistoon.

Tänä aamuna istutaan autossa, menossa kohti Puumalaa ja sieltä kohti Koloveden kansallispuistoa. Anna ei taaskaan tiedä mihin ollaan menossa, mutta tyytyväisesti lähtee mukaan. Itselläni kytee ajatus vaarojen näkemisestä, mutta lopulta jätän sen seuraavaan kertaan.

Minulla on ollut mielikuva, että Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot ovat paikkoja, joissa tarvitaan joku vedessä kulkeva väline. Tämähän ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan löysin Kolovedeltä Nahkiaissalon luontopolun, johon pääsee mantereelta. Sinne siis.

Matkalla piipahdettiin Puumalan Pistohiekan rannalla taukoilemassa. Kesäkuinen etelätuuli oli kuitenkin niin kova, että se teki taukoilusta nopeasti hyytävää ja lopun. Savonlinnan ja Enonkosken kautta päädyttiin Hanhivirran lossiylityksen jälkeen lähtöpaikalle. Vain muutama auto oli täällä parkissa, loistavaa.

Nahkiaissalon luontopolun pituudeksi ilmoitetaan 3,3 km, mutta meille tuli matkaa melkein kilometrin enemmän. Polku ei ole ihan helppokulkuista, mutta rauhallisesti kun kulkee, niin hyvin pärjättiin. Pian oltiinkiin jo Saimaan rannalla. Polun varrella on ainakin kaksi nuotiopaikkaa. Niiden jälkeen polkuu nousee yli 150 metriin mpy. Huikeat näkymät, vaikka puustoa onkin runsaasti edessä. Takaisin parkkipaikalle mennään vanhalta vaikuttavan metsän läpi, jossa on paljon polulle kaatuneita puita, jotka lisäävät vanhan vaikutelmaa.

Takaisin parkkipaikalle päästyämme autoja on jo yli tuplaten lähtöön verrattuna. Äkkiä pois ja etsimään jäätelöä Heinävedeltä. Vaarat jäi näkemättä, mutta taas on yhden meille uuden kansallispuiston kulma valoitettu. Kiva retki!

Hanhivirran yli mennään vieläkin lossilla.

Opasteet on hyvät, eikä eksymisen vaaraa ole.

Iloiset retkeilijät – tänne ei muuten tuuli satu ihan niin kovin kuin Puumalassa.

Tankanneena onkin hyvä nousta korkeuksiin.

Melkoisia puita täällä ja niiden jäänteitä.

Ihan ei Ferdi yletä hyppäämään päälle – mieli varmasti tekee.

Sijainti: Nahkiaissalon luontopolku, Koloveden kansallispuisto, Savonranta.

ETRS89 (~WGS84)
62° 12.9287′, 28° 55.3519′