Fillarilla – Sivu 2 – Meiän metsä

Maastopyörä-MOBO

YLE Areenan Jukola-jaksojen välissä on melkein pakko itsekin käydä liikkumassa :) Anna bongasi aiemmin toukokuussa MOBO-radan lähimaastossa ja tänään vihdoin otettiin selvää mistä siinä on kysymys. Maustettiin toteutusta tietenkin omalla tavallamme eli otettiin välineeksi jalkojen lisäksi maastopyörät.

MOBO-suunnistus tarkoittaa kiintorasteja, joihin on saatavissa kartta netistä ja rastien leimaaminen tapahtuu erillisellä ohjelmalla älypuhelinta hyödyntäen. Ratoja on tarjolla ympäri maailmaa, Suomessakin kymmeniä.

Lisätietoja löytyy täältä: https://mobo.suunnistus.fi/

Savitaipaleen Petynkangas löytyy http://mobo.osport.ee/?lang=fi sivulta numerolla 237.

Eikun menoksi…

Lähtö on jäähallin tuntumassa.

Toinen rasti löytyy Jukola-hengessä supasta – tietenkin.

25’C lämpö saa kuvaajankin tärisemään – tervahauta.

Mäntykankahilla.

Kohti rastia 5.

Rasti 7 olikin hieman kasvuston peitossa :D

Rasti 9 – huipulla.

Tässä haetaan jo rastia 10. Rogaining-tyyppisesti fillarit jää polulle.

Annan tyylinäyte – ei tänne olla tultu kävelemään.

Ei ihan Hälvälän supersuppa, mutta 20-metrinen kuitenkin.

”Meil on aika kivaa!”

Pomperin kierros

Joskus sitä vain unohtaa, että läheltä voi löytää paljon uutta ja ennenkokematonta. Tämän sunnuntain maastopyörälenkki vei Jääkauden jäljillä-polulle. Savitaipaleen pohjoispuolelta löytyvää reittiä on koluttu niin kävellen, juosten kuin pyörälläkin. Jotain on kuitenkin jäänyt näkemättä ja kokematta, Pomperin kierros.

Itse kierros on opasteiden mukaan tarkoitettu jalkaisin kuljettavaksi, mutta ei nyt keksitty mitään syytä, miksei se soveltuisi myös maastopyörälle. Matkan varrella on suota, mäntykangasta, peltoaukeita, rytymetsää, pitkosia ja hyväkuntoista polkua. Ei mikään kovin vaikea pätkä, mutta ainakin näillä taidoilla saa olla pitkosilla tarkkana.

Virallisia reittitietoja löytyy täältä. Pomperin kierroksen pituus on muutama kilometri (tai ei nyt oikeastaan niin tarkkaan laskettu). Maastokartan avulla polkuja löytyy paljon enemmän pitkin harjuja. Kylältä (Savitaipale) kylälle taival on noin 20 km pituinen.

Suppamaastoa ja kuivaa mäntymetsää.

Opastaulut on vielä hyvässä kunnossa.

Matka jatkuu…

Hei oota!

Suo- ja nokkososuus takana, pitkoset ja sillat on vielä hyvässä kunnossa.

Metsäautotielle tullessa ei tiedetty ihan tarkkaan missä ollaan :-)

Sisukas pyöräilijä.

Tuoksu ei välity, valitettavasti.

Toinen taivaltaja.

Pakollinen SUP-potretti.

Historian havinaa ja todella iso tervahauta.

Pomperin kierros – opasteet on kunnossa.

400 m.p.y

Tästä kesästä voisi kirjoittaa monta tarinaa. Koska omassa blogissa saadaan itse valita mitä tehdään, niin päätettiin keskittyä siihen mielenkiintoisimpaa tulokulmaan, muinaisvuoristoihin ja -rantoihin (hih, mie päätin). Kesälomareissulla on etsitty ja löydetty meille uusia muinaisvuoristojen jäänteitä ja kivikkoisia merenrantoja. Meillä kun ei lomalla ole kiire, nii mennää sieltä missä on jotain kiinnostavaa. Ei oo ruuhkia, eikä kyllä oikein mitään palveluitakaan. Onneksi on trangia, jääkaappi ja reilusti reipasta retkimieltä. Muutenkin kun tykätään olla enimmäkseen kaksisteen.

Suomessa on laskutavasta riippuen noin 30 yli 1000 metriin ylettyvää tunturin huippua. Myö ei olla Käsivarren tuntureita juuri koluttu ja siksi mieluisimmat maisemat löytyvät ihan muista vuoristoista. Ihan kaikista paikoista ei tullut otetuksi kuvia tai videota, mutta tässä jotaikin viime kuukausien maisemista ja paikoista (merenpinnan yläpuolella lyhennetään kaiketi mpy., mutta m.p.y näyttää arvokkaammalta). Julkaisen vähän myöhemmin myös aika meiän näkösen videonkin aiheeseen liittyen.