Koloveden kansallispuisto 7.6.2020

Tänä aamuna ensimmäinen ajatus kahvia nauttiessa oli, että tänään haluan nähdä vaaroja. Tarvitsee nähdä vaaroja ja mäkiä. Siitä se ajatus sitten lähti. Eilen todettiin ei-mitään kierroksella, ettei todellakaan haluta mihinkään tunnettuun retkikohteeseen eikä varsinkaan kansallispuistoon.

Tänä aamuna istutaan autossa, menossa kohti Puumalaa ja sieltä kohti Koloveden kansallispuistoa. Anna ei taaskaan tiedä mihin ollaan menossa, mutta tyytyväisesti lähtee mukaan. Itselläni kytee ajatus vaarojen näkemisestä, mutta lopulta jätän sen seuraavaan kertaan.

Minulla on ollut mielikuva, että Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistot ovat paikkoja, joissa tarvitaan joku vedessä kulkeva väline. Tämähän ei pitänyt lainkaan paikkansa, vaan löysin Kolovedeltä Nahkiaissalon luontopolun, johon pääsee mantereelta. Sinne siis.

Matkalla piipahdettiin Puumalan Pistohiekan rannalla taukoilemassa. Kesäkuinen etelätuuli oli kuitenkin niin kova, että se teki taukoilusta nopeasti hyytävää ja lopun. Savonlinnan ja Enonkosken kautta päädyttiin Hanhivirran lossiylityksen jälkeen lähtöpaikalle. Vain muutama auto oli täällä parkissa, loistavaa.

Nahkiaissalon luontopolun pituudeksi ilmoitetaan 3,3 km, mutta meille tuli matkaa melkein kilometrin enemmän. Polku ei ole ihan helppokulkuista, mutta rauhallisesti kun kulkee, niin hyvin pärjättiin. Pian oltiinkiin jo Saimaan rannalla. Polun varrella on ainakin kaksi nuotiopaikkaa. Niiden jälkeen polkuu nousee yli 150 metriin mpy. Huikeat näkymät, vaikka puustoa onkin runsaasti edessä. Takaisin parkkipaikalle mennään vanhalta vaikuttavan metsän läpi, jossa on paljon polulle kaatuneita puita, jotka lisäävät vanhan vaikutelmaa.

Takaisin parkkipaikalle päästyämme autoja on jo yli tuplaten lähtöön verrattuna. Äkkiä pois ja etsimään jäätelöä Heinävedeltä. Vaarat jäi näkemättä, mutta taas on yhden meille uuden kansallispuiston kulma valoitettu. Kiva retki!

Hanhivirran yli mennään vieläkin lossilla.
Opasteet on hyvät, eikä eksymisen vaaraa ole.
Iloiset retkeilijät – tänne ei muuten tuuli satu ihan niin kovin kuin Puumalassa.
Saimaan rannalla – ei näy norppia.
Evästaukoa nuotiopaikalla ilman tulta.
Tankanneena onkin hyvä nousta korkeuksiin.
Melkoisia puita täällä ja niiden jäänteitä.
Ihan ei Ferdi yletä hyppäämään päälle – mieli varmasti tekee.

Sijainti: Nahkiaissalon luontopolku, Koloveden kansallispuisto, Savonranta.

ETRS89 (~WGS84)
62° 12.9287′, 28° 55.3519′

Wappua Mäntyharju-Repovesi-seudulla 1.5.2020

Wappuna mie saan päättää retkikohteen, koska on miun synttärit.:) Jotkut (monet) kohteet on sellaisia, joita olen merkinnyt mieleeni jo kauan sitten. Tämä on yksi niistä.

Repovesi on meille tuttu paikka, mutta ihmispaljoutta vierastaen jätämme sen tällä kertaa kokonaan väliin. Repovedeltä Mäntyharjun suuntaan kulkee reitti (nykyään parikin versiota), jotka on meille vieraita ihan Repoveden päätä lukuunottamatta. Pitkäjärven laavulla on käyty syksyllä 2017. Seudulla on paljon historiallisia kohteita, jotka liittyvät mm. Savon rataan ja kansalaissodan / sisällissodan taisteilupaikkoihin. Annalle ei sitten kerrottukaan mihin ollaaan menossa, kyytiin vaan ja nokka kohti Etelä-Savoa.

Mäntyharju-Repovesi reitille koukattiin Kinnin ja Mouhun väliseltä tieltä. Tämä reitti soveltuu myös maastopyöräilijöille, joten polku oli vetisyydestä huolimatta leveä ja erittäin hyvin merkitty. Pian lähtöpaikan jälkeen tultiinkin jo Matkoslammen laavulle, jossa oli aikomus evästää. Toinen koirapariskunta oli kuitenkin jo evästämässä, joten siirryttiin polulla vähän eteenpäin mukavan kallion laelle taukoilemaan.

Varsinainen retkeilyreitti jatkaa eteenpäin kohti Mäntyharjua, mutta minulla oli mielessä ihan muu kohde. Yllätys meni vähän pilalle, kun muutama sata metriä ennen paikkaa sinne oli opasteet. Savon radan välittömässä läheisyydessä on Savonradan rakentajien uuni. Hieno kohde, erittäin kiinnostava ja hyvin säilynyt. Paikalla voi vaikka evästää. Nythän junaliikennekin oli ihan minimissään, joten häiriöitä ei ollut. Takaisin autolle palattiin Mouhun kautta ja kierrokselle tuli mittaa 6 kilometriä.

Mouhussa vierailtiin Mouhun taisteluiden muistomerkillä, josta ajeltiin evästämään Sarkaveden rantaan. Kello alkoi olla jo aika paljon, mutta vielä oli pari kohdetta missä haluaisin käydä. Anna totesi, että käydään pois, mikäs kiire meillä tässä on.

Ensimmäinen näistä on Kärmevuoren kupeessa oleva Punasotilaan hauta-muistomerkki, josta löytyy valitettavan vähän tietoa muille kun geokätköilijöille. Kärmevuoren huiputus tuli tässä tehtyä ihan huomaamatta. Taas yksi historiallinen kohde, jonka opastus on päässyt ihan retuperälle.

Viimeinen kohde on Kinnin kohdalla oleva vanhan Savon radan ratapiha ja siitä jäljellä olevat merkit. Kuljettiin suoraan metsien läpi Kärmevuorelta alas vanhalle radalle, jossa kulkee nyt metsäautotie. Hieno paikka, johon ei oltaisi ilman geokätköilyä myöskään osuttu. Kinnin rataosuudella on tuoreempaakin historiaa tarjolla, sillä siellä tapahtui huhtikuussa 2018 säiliövaunujen suistuminen raiteilta. Tämä aiheutti isoja ympäristövahinkoja alueella.

Muistin onnettomuuden, mutta en yhdistänyt sitä vanhan radan kummallakin puolella olleisiin putkituksiin ja metsälampien ympärille tehtyihin patorakennelmiin tai sorastuksiin. Jälkeenpäin tästä luin, harmittava juttu. Se ei kuitenkaan vienyt hohtoa pois hienosta synttäripäivästä.

Retkeilyreitille mars!
Matkuslammen laavulla on kiva laituri, josta voi käydä pulahtamassa lammessa.
Savonradan rakentajien uuni ja Ferdi.
Mouhun taistelujen muistomerkillä Mouhussa.
Hiljaisen junaliikenteen hiljainen juna.
Punasotilaan hauta Mouhussa. Opasteet tänne lahovat pian, joten kunnostusta tarvitaan.
Tänä vuonna huiputetaan ihan urakalla, nyt Kärmemäki (140 metriä mpy).
Hyvät on näkymät täältäkin.
Kinnin ratapihan resiinatalli (geokätkön kuvailutietojen perusteella).
Luultiin, että joku rakentaa tähän mökkiä. Jälkikäteen selvisi, että onnettomuuden jälkiä on paikkailtu.
Komea on lampi silti, Ojantauksenlampi nimeltään.

Sijainti: Mäntyharju, Etelä-Savo

Retkeilyreitin aloituspiste (meillä):

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.1123′, 26° 50.5556′

Savonradanrakentajien uuni:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.8787′, 26° 50.3810′

Mouhun muistomerkki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.0627′, 26° 49.7265′

Punasotilaan hauta/ Kärmemäki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.3624′, 26° 50.2408′

Kinnin vanha ratapiha:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.4610′, 26° 50.6215′

Linturetki Pomperin kierrokselle 11.4.2020

Pääsiäinen on hyvä tauko kevään keskellä. Tällaisena keväänä se on enemmän kuin tervetullut. Ja kuinka väärässä olinkaan kevään suhteen? Aamulla lumi peitti maan ja mitäs muuta se tarkoittaa kuin retkeä. Lintujen tuloa on odotettu jo pitkään ja lähes joka ilta käyty lähipelloilla ihmettelemässä niitä. Aika hiljasta on kuitenkin?

Pomperin kierros on osa Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen-polkukokonaisuutta Savitaipaleella. Pomperin kierroksen kiertäminen ei edellytä muun reitistön kiertämistä, vaan auton saa kohtuullisen lähelle polun aloitusta parkkiin. Täälläkin on hyvä huomioida mihin autonsa jättää, sillä metsätöitä tehdään runsaasti ja kevättyöt pelloilla ovat käynnistymässä.

Tekevälle saatuu eikö? Tämä on meille tuttu reitti, mutta varsin harvoin kierretään varsinaisen lenkin läntistä kolkkaa, joka on erittäin hyvin merkitty. Nyt liikkeelle lähdön jälkeen merkittyä reittiä ei tahdo kuitenkaan löytyä millään. Ei kai opasteet nyt näin huonoon kuntoon ole vielä menneet? Kyllä se polku löytyy kun mennään eteenpäin.

Ei löytynyt, koska oltiin väärässä paikassa. Yhtä metsäautotietä liian aikaisessa. Itseasiassa kyse on samasta tiestä, mutta painuimme metsään ihan liian aikaisin. No eipä mitään, kartta eteen ja suunnistus polulle, joka löytyy ihan oikeasta paikasta. Pomperin kierroksen maisemat on minusta todella kivat, on metsää, maalaismaisemaa, kumpuilevaa maastoa, suota, pitkoksia, jokia ja siltoja. Jotenkin kaikki on kohdallaan.

Takaisin päin tultaessa ylitetään pitkoksia pitkin metsittynyt suo. Polun yhtyessä metsäautotiehen on lato, jonka takaisella pellolla ollaan useasti nähty eläimiä: jäniksiä, kettuja, kauriita, joutsenia, kurkia ja ties mitä muuta. Nytkin paikalla oli valmiiksi kurkia, jotka joutsenet häätöivät pois. Hieno tunnelma, kevät todellakin etenee.

Meille matkaa kertyi lisäsamoiluineen 7,3 km, itse Pomperin kierros on vajaan 5 kilometrin pituinen.

Ei löydy polkua ei sitten millään.
Mutta nähtävää on täälläkin.
Hento lumikerros peittää maan. Tässä vaiheessa tajuan, että ollaan väärässä paikassa.
Ja lopulta ollaan polulla.
Lännen puolelta löytyy mm. Tervanpoltosta kertova infopiste.

Pomperin kierroksen voi kiertää myös pyörällä.

Lisätietoja: Jääkauden jäljet – kivikauden ihminen (Visit Savitaipale).

Sijainti: Savitaipale.

ETRS89 (~WGS84)
61° 12.3403′, 27° 35.3969′