Wappua Mäntyharju-Repovesi-seudulla 1.5.2020

Wappuna mie saan päättää retkikohteen, koska on miun synttärit.:) Jotkut (monet) kohteet on sellaisia, joita olen merkinnyt mieleeni jo kauan sitten. Tämä on yksi niistä.

Repovesi on meille tuttu paikka, mutta ihmispaljoutta vierastaen jätämme sen tällä kertaa kokonaan väliin. Repovedeltä Mäntyharjun suuntaan kulkee reitti (nykyään parikin versiota), jotka on meille vieraita ihan Repoveden päätä lukuunottamatta. Pitkäjärven laavulla on käyty syksyllä 2017. Seudulla on paljon historiallisia kohteita, jotka liittyvät mm. Savon rataan ja kansalaissodan / sisällissodan taisteilupaikkoihin. Annalle ei sitten kerrottukaan mihin ollaaan menossa, kyytiin vaan ja nokka kohti Etelä-Savoa.

Mäntyharju-Repovesi reitille koukattiin Kinnin ja Mouhun väliseltä tieltä. Tämä reitti soveltuu myös maastopyöräilijöille, joten polku oli vetisyydestä huolimatta leveä ja erittäin hyvin merkitty. Pian lähtöpaikan jälkeen tultiinkin jo Matkoslammen laavulle, jossa oli aikomus evästää. Toinen koirapariskunta oli kuitenkin jo evästämässä, joten siirryttiin polulla vähän eteenpäin mukavan kallion laelle taukoilemaan.

Varsinainen retkeilyreitti jatkaa eteenpäin kohti Mäntyharjua, mutta minulla oli mielessä ihan muu kohde. Yllätys meni vähän pilalle, kun muutama sata metriä ennen paikkaa sinne oli opasteet. Savon radan välittömässä läheisyydessä on Savonradan rakentajien uuni. Hieno kohde, erittäin kiinnostava ja hyvin säilynyt. Paikalla voi vaikka evästää. Nythän junaliikennekin oli ihan minimissään, joten häiriöitä ei ollut. Takaisin autolle palattiin Mouhun kautta ja kierrokselle tuli mittaa 6 kilometriä.

Mouhussa vierailtiin Mouhun taisteluiden muistomerkillä, josta ajeltiin evästämään Sarkaveden rantaan. Kello alkoi olla jo aika paljon, mutta vielä oli pari kohdetta missä haluaisin käydä. Anna totesi, että käydään pois, mikäs kiire meillä tässä on.

Ensimmäinen näistä on Kärmevuoren kupeessa oleva Punasotilaan hauta-muistomerkki, josta löytyy valitettavan vähän tietoa muille kun geokätköilijöille. Kärmevuoren huiputus tuli tässä tehtyä ihan huomaamatta. Taas yksi historiallinen kohde, jonka opastus on päässyt ihan retuperälle.

Viimeinen kohde on Kinnin kohdalla oleva vanhan Savon radan ratapiha ja siitä jäljellä olevat merkit. Kuljettiin suoraan metsien läpi Kärmevuorelta alas vanhalle radalle, jossa kulkee nyt metsäautotie. Hieno paikka, johon ei oltaisi ilman geokätköilyä myöskään osuttu. Kinnin rataosuudella on tuoreempaakin historiaa tarjolla, sillä siellä tapahtui huhtikuussa 2018 säiliövaunujen suistuminen raiteilta. Tämä aiheutti isoja ympäristövahinkoja alueella.

Muistin onnettomuuden, mutta en yhdistänyt sitä vanhan radan kummallakin puolella olleisiin putkituksiin ja metsälampien ympärille tehtyihin patorakennelmiin tai sorastuksiin. Jälkeenpäin tästä luin, harmittava juttu. Se ei kuitenkaan vienyt hohtoa pois hienosta synttäripäivästä.

Retkeilyreitille mars!
Matkuslammen laavulla on kiva laituri, josta voi käydä pulahtamassa lammessa.
Savonradan rakentajien uuni ja Ferdi.
Mouhun taistelujen muistomerkillä Mouhussa.
Hiljaisen junaliikenteen hiljainen juna.
Punasotilaan hauta Mouhussa. Opasteet tänne lahovat pian, joten kunnostusta tarvitaan.
Tänä vuonna huiputetaan ihan urakalla, nyt Kärmemäki (140 metriä mpy).
Hyvät on näkymät täältäkin.
Kinnin ratapihan resiinatalli (geokätkön kuvailutietojen perusteella).
Luultiin, että joku rakentaa tähän mökkiä. Jälkikäteen selvisi, että onnettomuuden jälkiä on paikkailtu.
Komea on lampi silti, Ojantauksenlampi nimeltään.

Sijainti: Mäntyharju, Etelä-Savo

Retkeilyreitin aloituspiste (meillä):

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.1123′, 26° 50.5556′

Savonradanrakentajien uuni:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.8787′, 26° 50.3810′

Mouhun muistomerkki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 17.0627′, 26° 49.7265′

Punasotilaan hauta/ Kärmemäki:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.3624′, 26° 50.2408′

Kinnin vanha ratapiha:

ETRS89 (~WGS84)
61° 18.4610′, 26° 50.6215′

Ahman(ko) kierto

Lokakuinen sunnuntai, luvassa 18’C lämmintä ja aurinkoista. Uskomatonta, mutta totta. Annan viikon vanha flunssa on jo onneksi mennyttä. Vielä pitää kuitenkin muistaa mennä rauhassa, eikä kovin pitkää retkeä voi suunnitella. Toisaalta ei tällaista ilmaa voi hukatakaan.

Viime aikoina visaisin pulma on ollut se, että jos haluaa mennä lähelle, niin mihin sitä menisi? Tällaisena pyhänä makkaranpaistolaavut ja Repovedet ovat niin kansoitettuja, että niistä ei ole meidän retkikohteeksi.

Edellisen retken rutiinilla otin sunnuntaisen aamukahvin keralle maastokartan. Mihin ei olisi liian pitkä matka autolla, varsinainen kohde riittävän lähellä jalkaisin, mutta silti tarjolla olisi jotain erikoista? Tarina alkaa muotoutua pikku hiljaa. Mäntyharjun ympärillä, lähinnä kaakon ja idän puolella, on hienoja korkeuseroja ja tietenkin järviä. Näitä olen tutkaillut jo aiemmin.

Siitähän se idea sitten lähti. Jos karttaan merkityn järven nimi on Nuija ja ympärillä paikkoja, jotka päättyvät sanaan vuori, niin hyvähän tästä tulisi. Ja tuli!

Ei nälkäisenä retkelle. Kahden aikuisen ihmisen tienvarsilounas herätti hassua kiinnostusta.

Tämän tarkempia koordinaatteja ei ole tarjolla.

Jos maisema olisi puustovapaa, niin tämäkin olisi kulutettu paikka. Onneksi ei ole.

Silmä lepää ja aurinko lämmittää.

Sunnuntain rentoutusta metsässä, neulonta.

Laatuaikaa :)

Korkeuseroa järven pintaan on parhaimmillaan melkein 50 metriä.

Tykkään näistä vuoristomaisemista koko ajan enemmän.

Sammaleet on liukkaat täälläkin, mutta alas päästiin.

Voittaja on löydetty kategoriassa vuoden keltaisin luontokuva ;)

Minä.

Sinä.

Vilvottelua järvessä lokakuun lämmössä.

Ja yllätys yllätys, toisen vuoren päältä löytyy nuotiopaikka.

Tässä sitä kelpaa ihmetellä eteläsavolaista maisemaa.

Mikä tästä meni?

Ei ainakaan ole koira.

Päätöskahvit. Hyvä reissu ja taas on viikko aikaa suunnitella seuraavaa.