Kesä 2019 – fiiliksiä

Kulunut kesä meni todella nopeasti. Lomailtiin varsin perinteisissä merkeissä, mutta ei tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Kesä oli hyvä ja rentouttava, mutta jännityksen ja odotuksen täyttämä.

Pisin reissu tehtiin pohjoiseen, ensin itärajaa pitkin ylös ja Ruotsin kautta takaisin. Kesän aikana opeteltiin tekemään ensisijaisesti kivoja juttuja ja nauttimaan niistä. Vasta sen jälkeen voidaan pohtia, syntyykö näistä tarinaa ja kenelle.

Kesä kauneimmillaan.
Livojärven rantaa lettukahvitauolla.
Könkäänvaara, Auttiköngäs.
Storforssen, Vidsel, Ruotsi.
Bureå, Ruotsi.
Bjuröklubb, Ruotsi.
Lövånger, Ruotsi.
Lövånger, Ruotsi.
Kotia kohti Uumajasta Vaasaan.
Hyvä kesä!

Lopputuloksena oli oikein hyvä kesä. Emme ole hylänneet blogia, vaikka täällä onkin ollut hiljaisempaa.

#ekaretki2019 – Berliini

Aiemmista vuosista poiketen vuoden 2019 ensimmäiselle retkelle ei lähdetty lähimetsään, vaan Berliiniin. Meillä molemmilla oli mahdollisuus pidentää loppiaisviikonloppua kummastakin päästä, jolloin rohkaistuimme lähtemään eurooppalaisen suurkaupungin vilskeeseen.

Käymme ulkomailla harvoin, kerran vuodesssa tai vieläkin harvemmin. Suurkaupungissa sitäkin harvemmin, kaupungit kun ei ole ihan se meidän juttu. Joskus on kuitenkin villiä yllättää itsensä ja lähteä maaseudun rauhasta kohti jotain ihan muuta.

Berliinissä ollaan käyty edellisen kerran kesällä 2012 (ehkä). Silloin vietettiin välipäivä kaupungissa ennen Suomeen paluuta.

Annetaan taas kuvien kertoa meidän näköisestä retkestä. Hienoinen jännitys täysin toisenlaiseen ympäristöön siirryttäessä karistettiin kävelemällä Tegelin lentoasemalta keskustaan – silminnäkijähavaintojen perusteella kukaan muu ei tätä tehnyt, oltiinko peräti historian ensimmäiset?

Lankakauppakierros on meille vakio uudessa isommassa paikassa. Nytkin sitä täydennettiin historian kerroksilla, joista ollaan molemmat kiinnostuneita. Kävelykilometrejä tuli 50, lisäksi liikkumista junalla, metrolla ja bussilla tarpeen mukaan. Internet-yhteys osoittautui erittäin tarpeelliseksi poikkeusreittien (joukkoliikenne) ymmärtämiseksi ja väistämiseksi (omat korvaavat ratkaisut).  Oatlyn kahvilanavgiaattori taas oli oiva apu kauramaidon metsästyksen osalta.

Hieno reissu! Ajankohta matkustamiselle oli myös hyvä, sillä turisteja oli rajallisesti.  Seuraavia suunnitelmia punotaan jo, mutta yleensä ne ehtii mennä  uusiksi jossain vaiheessa. :)

Eikun menoksi. Vähän jännittää, mutta ei anneta sen häiritä liikaa.
Kävellen kohti keskustaa, Wullenwebersteg, Spree-joki.
Tihkusateessa kävellen kohti keskustaa, Siegessäule.
Lankakauppakierrokselle, harmaudesta huolimatta erinomainen kävelysää.
Lauantaiaamu, +6’C ja aurinkoa. Panoramapunkt.de
Edellisen päivän 25 kävelykilometriä ei näy missään. :D
Taustalla talvinen Tiergarten.
Ei ihan perinteinen näköalapaikka keskellä kaupunkia.
DDR Wachturm, Erna-Berger-Straße.
Lounastauko ja uuden kynän ihastelua, Checkpoint Charlie.
Lankakauppavisiitin jälkeen maistuu kunnon kahvi, THE BARN Café Mitte, Auguststraße.
Paluu Yarn over Berlin-lankakaupasta, Ebertbrücke.
Sunnuntaiaamukin käynnistyy historian kerrosten esiin kaivamisella, Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Denkmal für die ermordeten Juden Europas.
Ensimmäisen Berliinin muurilla ammutun henkilön muistomerkki, Gedenkstätte Günter Litfin, Kieler Straße.
Terveellisiä eväitä unohtamatta, historian kahlaus jalkapelissä on rankkaa puuhaa. 19grams Chaussee, Chausseestraße.
Kuoleman käytävä ja Berliinin muurin muistomerkki, Gedenkstätte Bernauerstraße.
Gedenkstätte Bernauerstraße.
Gedenkstätte Bernauerstraße.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Christmas Garden, Botanischer Garten und Botanisches Museum.
Viimeinen ilta Berliinissä ja viimeistä iltaa myös Christmas Garden.
Monta muistoa rikkaampana ja rohkeampana takaisin kotiin.

PS. Reissun päätteeksi osoitimme tukeamme MyClimate-projektille [https://www.myclimate.org/] lentomatkustamisen aiheuttamien päästöjen kompensoimiseksi.

Ennen ruskaa – Levi

Tänäkin vuonna meillä oli mahdollisuus viettää syyskuun ensimmäinen viikko Lapissa. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi, jossa emme ole muutaman kesän lyhyitä piipahduksia lukuun ottamatta juurikaan viihtyneet.

Viime vuodesta poiketen meillä molemmilla oli nyt käytössä omat maastopyörät ja tarkoituksena viettää paljon aikaa poluilla ja pitkosilla. Tässä vaiheessa on ehkä hyvä todeta, että jos etsit tietoa Levin mtb-haasteista, niin tämä teksti ei ehkä ole sinua varten. Tai voi olla, mutta meidän käsitys maastossa pyöräilystä on ehkä vähän erilainen. :)

Kokonaiselle viikolle saatiin mahdutettua peräti viisi pyöräilypäivää:

1. päivä: Levitunturin rinteillä (6km)

Tästä päivästä ei löytynyt kuvia :) Eksyttiin liian lähelle golfkenttää ja paettiin metsään. Todettiin, että seuraavaksi päiväksi on päästävä muualle. :D

2. päivä: Levi-Muusan päivätupa – Kätkän laavu – Levi (38km)

Klassinen loman aloitus. Kesän pisin lenkki heti alkuun. Mainostin reitin pituudeksi noin puolet todellisesta. Onneksi matkassa oli edes kohtalaiset eväät ja rutkasti iloista mieltä.

Merkkisen laavulla Kätkätunturin juurella.

Muusan päivätuvalla evästauko.

Näkymä Aakenustunturille ohitettu ja paluumatka Leville on alkanut.

Kätkän laavun tuntumassa oleva lähde. Pyöräiljän iloinen tervehdys.

Nousu kohti Korkeaniemen tulipaikkaa.

Välipäivä

Tiistaina oltiin aika väsyneitä edellisen päivän reippailujen jälkeen. Ihan paikallaan ei sentään maltettu olla, vaan tehtiin muutaman kilometrin lenkki Levin huipulla ja rinteillä. Ja käytiin bongaamassa Joulutarinasta tuttu torppa ja talli.

Juuri valmistuneen villapaidan koekuvaukset.

Joulutarina-elokuvasta tuttu torppa alkavan ruskan värittämässä maisemassa.

3. päivä: Levi – Taalovaara – Torpannivan laavu – Utsuvaara – Levi (15km)

Makkaranpaistoharjoitus Torpannivan laavulla.

Metsäsuhde-vlogin nauhoitusta.

Ounasjoen kupeessa oli todella rauhallista.

“Ei kesäkunnossapitoa.”

Mystinen Winterland-kylä, joka kertoo ainakin siitä, että kaikki ei mene aina ihan putkeen.

4. päivä: Hetta- Pyhäkeron autiotupa – Pyhäkeron rinne – Hetta (26 km)

Torstaille luvattiin aluksi sadetta, mutta lähdettiin silti toteuttamaan minun pitkäaikaista haavetta pyöräretkestä Hetasta käsin Ounastunturiin. Vaihtoehtona meillä oli retki Pöyrisjärvelle, mutta päätettiin jättää se vielä odottamaan.

Kesällä 2017 päivittynyt Pallas-Yllästunturin kansallispuiston järjestyssääntö sallii pyöräilyn kaikilla merkityillä kesäreiteillä, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hetasta käsin pääsee kohtuullisella vaivalla Pyhäkeron juurelle, joka on yksi Ounastunturin huipuista. Ajoimme metsäautotietä ja sorastettua polkua pitkin Pyhäkeron autiotuvalle ja sieltä noin kilometrin verran rinnettä ylöspäin. Huiputukseen jäi vielä noin 6 km lenkki kävellen. Maisemat on upeat, retkeilijöitä vähän, tunnelma rauhallinen ja ruska selkeästi eteläisempää Leviä pidemmällä. Todella keltainen päivä.

Oli myös hauskaa muistella erästä salaista viikkoa talvisessa Hetassa joskus vuosia sitten. Silloin maastopyöräreitit oli vasta suunnitelmia.

Ounasjoen ylitys Hetasta itään.

Evästauko Pyhäkeron autiotuvalla.

Autiotupa.

Pyöräparkki Pyhäkeron rinteellä.

Pyhäjärvi tunturin rinteellä.

Vaeltajan risti? Sellaisen nimen se meiltä sai.

Ruskaa Pyhäkeron rinteeltä.

Mainosmies tunturissa.

Hämmentävän keltainen kuva. Paluumatka on alkanut.

Evästauko Mustavaaran kupeessa.

Mustavaaran metsäautotie – upeita soita ja alamäkeä kohti Hettaa.

5. päivä: Totovaaran pirtti – Haavepalo – Totovaaran pirtti (11km)

Hyvä retki huipentuu aina johonkin. Useinkaan se ei ole viimeinen päivä, mutta nyt se taatusti oli sitä. Aakenustunturin jatkeena oleva Iso Totovaara sisältää salaisuuden nimeltä Haavepalo. Olemme ohittaneet tuon opasteen monta kertaa, mutta usein hieman liian väsyneenä. Nyt päätimme mennä Haavepaloon pyörällä. Teknisin ja haastavin polku koskaan (meillä), mutta kaikki vaiva ja osumat rakkakivikossa palkittiin perillä.

Lounas napaan ennen Haavepalon tavoittelua.

Retkikahvit Totovaaran Pirtillä.

Haavepalossa.

Retken huipentuma.

Kannatti taivaltaa perille asti.

Parhaat tunnelmat on taltioitu omaan mieleen, mutta jos näistä kuvista välittyy edes osa Lapin taiasta, niin hieno juttu. Meille ainakin maastossa pyöräily tuo eteen ihan uusia kohteita, joita tavoitella ja joissa käydä.