Irja Hannosen polku ja Tommolansalmi 26.9.2020

Joskus vaan tekee mieli lähteä viettämään aikaa nuotion ääreen. Parin viikon tauon jälkeen retkikuntamme kaipasi nuotion lisäksi myös ulkoilua kauniissa ja kesää muistuttavassa säässä. Aamut ovat jo viileitä, luonnossa värit ovat muuttuneet vihreästä keltaisemmaksi, mutta lämmintä on.

Irja Hannosen polku löytyy nykyisestä Mikkelistä, Etelä-Savosta. Ajomatkaa meille tulee vajaa tunti. Lähikohde on siis kyseessä, mutta vähän samalla tavalla kuin Orrai, tulee täälläkin käyty harvoin. Nyt siis kuitenkin nokka kohti Savoa!

Irja Hannosen polun varrelta löytyy yksi laavu, johon tähtäsimme. Aamupalan nauttineena päätimme kuitenkin kiertää polun myötäpäivään, jolloin laavu tulisi vastaan puolenvälin jälkeen. Lähtiessämme parkkipaikalla ei ollut ketään.

Irja Hannosen polku on mielenkiintoinen yhdistelmä vähän kaikkea. Kallioita, korkeuseroja, havumetsää, avokallioita, rantakallioita, löytyy järvi ja löytyy suolampi. Saappaat oli väärä valinta. Korkealla rantakivikossa kulkevat pitkospuut olivat todella liukkaita.

Nuotiotulia tehdessä vierestä meni useampikin retkikunta. Ferdin piti varmistaa, että tulijat kuulevat jo kaukaa nuotiopaikan olevan varattu (nuotiolle olisi mahtunut hyvin). Omat puut oli muuten aika hyvä juttu, koska laavulle ja puuvarastoon varatut puut olivat jo hyvin kosteita.

Saatiin eväät evästettyä ja jätettiin sovitusti nuotio sellaiseen kuntoon, että seuraavat retkeilijät saisivat sen elpymään kohtuullisella vaivalla.

Paluumatkalla käytiin ihailemassa Tommolansalmella (valtatie 15) Korpijärven maisemia. Jännä sekoitus kesää ja syksyä. Vesi on jo kylmää, mutta järveltä kuuluva perämoottorin ääni toi kyllä vahvasti kesän mieleen. Lämmintäkin on vielä melkein kesäisesti.

”Mie meen muuteksee uimaa!”
Luonto vaihtaa jo väriä.
Erinomainen sää sattui meille.
Monenlaista metsää on tarjolla.
Kissalampi.
Matka käy kohti Kuolimon rantaa.
Kuolimon rantakivikkoja.
Annetaan tulen hiipua hiljakseen, meillä ei ole kiire mihinkään.
Korpijärvi, Mäntyharjulla.
Vanhan sillan jäänteet.
Melkein kesäiset näkymät.
Vieressä kulkevasta valtatiestä huolimatta tunnelma on mukava.

Sijainti: Irja Hannosen polku, Suomenniemi, Mikkeli.

ETRS89 (~WGS84)

61° 22,31859′, 27° 15,43371′

Sijainti: Tommolansalmi, Mäntyharju.

ETRS89 (~WGS84)

61° 16,28837′, 27° 9,17091′

Päihäniemi 26.8.2020

Nythän tästä iltaretkeilystä alkaa tulla tapa. Koira mukaan, evästä kaupasta ja kohti kohdetta. Illat ovat vielä sen verran valoisia, että iltakahdeksaan asti pärjää helposti ilman valoja. Kotona ollaankin sitten pimeällä.

Taipalsaaren Kattelussaaresta löytyy monelle eteläkarjalaiselle tuttu retkikohde Päihäniemi. Itse muistan lapsuudesta partioleirit vähän retkikohteesta eteenpäin. En esittele retkikohdetta sen enempää, siitä löytää lisää Etelä-Karjalan retkeilykohteita esitteleviltä verkkosivuilta mm. täältä.

En edes muista milloin oltaisiin edellisen kerran käyty täällä. Minulla on mielikuva, että kohde on varsinkin kesäisin aika kaukana siitä mitä me arvostamme. Autolla kun helppo tulla viereen, niin yleensä se on hyvä merkki välttää tällaisia kohteita. Sen sijaan elokuun lopun arki-iltana Päihäniemi on mitä innostavin retkikohde.

Kiertelimme niemeä ja kävimme myös Kummelniemessä asti. Mökkitontteja väistelen liikkuminen onnistuu mukavasti. Alueella on paljon polkuja, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei päädy epähuomiossa jonkun pihalle.

Hieno ilta kaikin puolin, retkikohteen epäsiisteys kuitenkin hämmensi. Eikö niitä roskia ja muita jätteitä ole yhtä helppo viedä poiskin?

Mäntymetsää ja harjumaastoa. Täällä on hyvä hengitellä.
Näkymiä kohti Imatraa ja Joutsenoa.
Suur-Saimaan selkiä.
Linjataulu.
Kivikkoinen on rantamaisema, mutta Fedin oli tässäkin hyvä uida.
Elokuista ilta-aurinkoa parhaimmillaan.

Sijainti: Päihäniemi, Taipalsaari.

ETRS89 (~WGS84)

61° 10,32758′, 28° 21,93950′

Pilkkahiekka ja Sarviniemi 23.8.2020

Uskallan väittää, että mielenkiintoisimmat retkikohteet löytyvät karttoja tutkimalla (vanhoja ja uusia), eikä niitä ole merkitty opastein. Tälle viikonlopulle pohdittiin monenlaista, mutta lopulta päädyttiin retkeilemään Taipalsaaren puolella. Retkeen yhdistettin historiaa ja haistelua.

Vanhan hotelli Saimaanrannan toisella puolella on harjumaastoa, jossa on ilo liikkua. Keskelle tätä aluetta jää historian helmi, Saimaanrannan laskettelurinne, joka ei juurikaan erotu maisemasta. Sain kuitenkin toteutettua pitkäaikaisen haaveeni, kun kiipesimme laskettelurinteen huipulle. Jotain merkkejä oli vielä jäljellä, vaikka kulta-ajasta taitaa olla kohta se 30 vuotta.

Hajutreenin jälkeen päätettiin vielä tarkistaa Suur-Saimaan rannalta Pilkkahiekka. Kartassa se on kuvattu hiekkarannaksi ja sitä se varmasti onkin. On vaan nykyään jonkun mökkirantaa, joten mikään vierailukohde se ei ole. Varmasti on ollut hieno paikka tämäkin joskus.

Sunnuntaina ei ole kiire, joten pyörähdettiin vielä Sarviniemessä katsomassa uusia retkeilyrakenteita. Hienothan ne ovat, tosin jotenkin ne Lomaliiton rakennukset toivat omanlaisensa menneisyyden vivahteen. Nyt ne on purettu ja Geopark Saimaa-kohde on ehostettu huippuunsa. Tänä kesänä jäi pyöräretki Saimaan toiselle rannalle tekemättä, mutta onhan näitä kesiä vielä.

Leppoisaa retkeilyä elokuun lämmössä.
Siitä valitaan kohde.
Saimaanranta SKI.
Uusia retkeilyrakenteita. Yöpyminen alueella on kiellettyä.
Sarviniemen lauttasatama, josta kesällä liikennöi polkupyöriä ja retkeilijöitä kuljettava lautta.
Sarviniemen pohjoisrantaa.
Ei ollut ruuhkaa Sarviniemessäkään.
Ferdin uljas poseeraus suuren Saimaan äärellä.

Sijainti: ”Saimaanranta”, Taipalsaari

ETRS89 (~WGS84)
61° 13,57140′, 28° 5,45977′

Sijainti: Sarviniemi, Taipalsaari

ETRS89 (~WGS84)
61° 16,52346′, 28° 3,46242′