Tämä ei ole varsinainen retkitarina, mutta retkikohde on esittelyn arvoinen. Aivan Savitaipaleen kirkonkylän kupeessa oleva Raitalan taidepolku on saanut rinnalleen kaksi uutta kulttuuripolkua, Ilkan polun ja Runopolun. Luin asiasta sattumalta lehdestä ja pitihän se käydä polut testaamassa.
Itse polut eivät ole uusia, mutta niiden varsilta löytyy nyt uusia teoksia. Savitaipaleen kunnan Facebook-sivun esittelytekstissä todetaan: ”Taulujen QR -koodin avulla löytyy linkki netissä oleviin sisältöihin ja ne saavat laitteet toistamaan musiikkia, videoita ja runonlausuntaa.”
:)
Kovin oli hiljaista poluilla, vaikka kesä on parhaimmillaan ja kotimaan matkailu suositumpaa kuin pitkään aikaan. Tänne tullaan vielä monta kertaa uudestaan, varsinkin syksyn hämärtyessä.
Tämä kaveri vahtii taidepolulle pyrkijöitä.Uusia kohteita.Upouudet opasteet on helppo löytää.Näitä polkuja kehtaa tallata, hienoa työtä!Poluille pääsee sujuvasti mm. Savitaipaleen Olkkolan rannasta.Runopolku avautuu kutsuvana.
Sijainti: Raitalan taidepolku, Ilkan polku ja Runopolku, Savitaipale.
Vihdoin on kesäkuu. Tuntuu, että tämä kevät on mennyt samalla todella nopeasti ja hitaasti. Kesäkuu tuo kuitenkin mukanaan paitsi itikat niin fiiliksen, että kohta pääsee huilaamaan.
Nyt kun retkeily ja luonnossa liikkuminen on pop, niin meidät se pitää pois varsinaisista kohteista. Onneksi Suomessa on paljon unohdettuja kohteita ja sitten näitä, jotka eivät ole kohteita ollenkaan. Meillä on tapana katsoa kartasta joku mielenkiintoiselta näyttävä paikka ja mennä sinne. Joskus siellä on jotain mielenkiintoista, joskus taas ei. Sillä ei ole oikeastaan ole väliä, sittenpähän on käyty siinäkin paikassa.
Näin kesäkuisena lauantaina on hyvää aikaa valita juuri tuollainen kohde. Lemin kunnan pohjoisosissa on kartassa mielenkiintoinen alue, joka on ympäristöään korkeammalla (minulle ylänkö) ja sisältää paikkoja kuten Hautakorpi, Kirventeenlampi ja -järvi. Sinne siis. Paikalle pääsee kätevästi metsiä pitkin myös pyörällä, mutta Ferdin kanssa ei ole vielä sellaista lajia kokeiltu, joten nyt mentiin autolla.
Hautakorpi on vanhalta näyttävää metsää, jossa on paksuja puita, sammalpeitteisiä kallioita ja isoja kiviä. Mysteerinen paikka ja mistä nimi on tullut? Hautakorven jälkeen alkaakin taas perinteisempi talousmetsä ryteikköineen, avohakkuineen ja ojitettuine suo-osuuksineen. Pian ollaan kuitekin Kirveenteenlammen rannassa, täydellisessä hiljaisuudessa. Mahtava paikka!
Vielä suuremman yllätyksen saamme kokea kun kiipeämme kohti sitä minun ylänköä. Tien risteyksessä on päivätuvan ja kodan yhdistelmä. Ei yleisessä käytössä varmaankaan, mutta paikalla ei näy myöskään käyttökieltoja. Tästä syystä tällaisia retkiä kannattaa tehdä, löytää jotain ihan uutta.
Kiertelimme hakkuuaukon jyrkän rinteen kautta Kirventeenlammen toiselle puolelle ja vastaan tulee taas ihmeellinen metsä suolampineen. Kirventeenlammen rannalla mökkejä onkin sitten useampia, mutta hiljaiselta näyttää täälläkin. Palaamme hyvillä mielin takaisin autolla. Ei mitään paikasta löytyi vaikka mitä hienoa.
Kirventeenlammella – ei näy, eikä kuulu ihmisiä.Ferdillekin on tehty oma reitti lammelle.Reitti on paikoin vähän heikossa kunnossa, mutta ei hätää.Matkan varrelta löytyy maja.Ojat on tehty ylitettäviksi. Siitä kannattaa mennä mistä hirvetkin. Fiksuja ovat.Voiko ojakin olla kaunis?Kesäkuu, mutta vielä on kovin märkää. Ojassakin.Tällaisen lammen löysimme metsän keskeltä.Lemi on tunnettu kivistään ja niitä riittää täälläkin.
Annan työkaverilta saatiin vinkki Nuorajärven kosteikosta Lemillä. Paikka oli meille ihan vieras, vaikka sijaitsee vain reilun 10 minuutin ajomatkan päässä Savitaipaleelta. Kosteikko on Etelä-Suomen suurimpia, kokonaisuudessaan lähes 26 ha.
Kosteikolle on hyvät opasteet Tevaniementieltä ja paikalta löytyy niin kuivakäymälä, laavu kuin hieno lintutornikin. Pysäköintitilaa on reilusti.
Kosteikon reunaa kiertää tiepohja, jossa pystyi ainakin nyt vähän kuivempana ajankohtana kiertämään melko pitkälle. Varsinaisia opastettuja reittejä ei ole, mutta lintutornista riittää ihasteltavaa ja laavulla on varmasti mukava viettää aikaa lintuja ihaillen.
Paikka siis muistiin.
Kosteikko on omalla tavallaan karua ja vehreää samaan aikaan.Kosteikko lintutornista käsin ihailtuna.”Hei tuu kattoo!”Tästä mennään yli että molskis.
