Avainsana: ferdi

Haukvuori 29.2.2020

Koira on tuonut mukanaan paljon uusia ihmistuttavuuksia (ja koiratuttavuuksia). Ferdi-kooikerin kasvattaja Liisa on innokas retkeilijä ja ollaan päädytty muutamille yhteisille retkille jo ensimmäisen vuoden aikana.

Karkauspäivänä koirat ja omistajat (6 ihmistä ja 8 koiraa) kutsuttiin retkelle Joutsenon Haukvuorelle, joka oli meille ihan uusi tuttavuus. Joutsenon Myllymäen ympäristössä ollaan retkeilty muutaman kerran, mutta tällä puolella ei kertaakaan. Auto jätettiin Myllymäen laskettelukeskuksen parkkipaikalle, josta pääseekin suoraan polulle.

Haukvuori kohoaa noin 110 metriä mpy ja korkeuseroa vuoren alla oleviin Hauklammit-lampiin on yli 45 metriä. Ei mikään ihan pieni töppyrä siis. Näitä polkuja tallaan-blogissa mainitaan, että reitti Haukvuoren laavulle on 3,6 km pitkä. Meidän retkiryhmä eteni kuitenkin hieman pidempää reittiä Vesikkolan Majan kautta, jolloin lenkin kokonaispituudeksi tuli 8,3 km.

Paikan päällä odotti laavu erittäin hienolla paikalla ja komeat näköalat Salpausselän eteläpuoliseen maastoon. Keli oli vaihteeksi vähän talvisempi, mutta paikoin polulla oli hyvinkin märkiä kohtia. Kahdestaan (kolmestaan) on kiva retkeillä, mutta oli kyllä erittäin mukavaa liikkua isommallakin porukalla ihan uudessa paikassa.

Tällä kertaa olimme viitoitetulla polulla.
Mukavan talvisia tunnelmia oli tarjolla.
Ennen varsinaiselle vuorelle päätymistä noustiin ja laskettiin usemman kerran.
Komeat maisemat ja huippusää.
Ollaan opeteltu poseeraamaan, mutta onnistuminen taitaa vaatia vielä lisää harjoittelua.
Pienimmän pitää ottaa välissä kauneusunet.
Mustakaapu-Ferdi.

Sijainti: Joutseno (Lappeenranta), yhdystie 3951.

ETRS89 (~WGS84)
61° 05.4230′, 28° 36.1294′

Uusi retkeilyvuosi käyntiin 1.1.2020

Ja samalla tietysti uusi vuosikymmen liikkeelle. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille retkeilyn harrastajille!

Perinteiseen tapaan uudenvuodenpäivä on meille retkeilykauden aloitus. Niin tänäänkin.

Hieman taustaa. Joulun kummankin puolen ollaan liikuttu ja retkeilty todella paljon, päivittäin. Meille retki on tarkoittanut 4-10 km pituista patikointia lähellä tai kaukana. Pisimmillään ollaan käyty Puumalassa ja lähimmillään tuossa takametsässä. Yleensä minä olen valinnut kohteen, mutta uuden vuosikymmenen kunniaksi tänään Anna teki valinnan.

Päädyimme Luumäen ja Savitaipaleen rajalla sijaitsevaan maastoon, Myllyvuorelle, Pässivuorelle ja Saravuorelle. Vielä tuossa vaiheessa kellot eivät soittaneet mitään. Myllyvuoren ylityksen jälkeen havaitsin jotain, joka sai kellot soimaan. Hetkinen, eikö tämä ole se paikka, jossa on niitä luolia? Kyllä!

Ylös Myllyvuorelle.

Nopea googletus tuo eteen Etelä-Saimaan artikkelin Heikin & co. luolaharrastukseen. En kuitenkaan halua ottaa selvää missä luola on, koska etsiminen ja löytäminen ovat tämän jutun ydin. Ensimmäinen luolan alku löytyy Pässivuoren kyljestä, mutta varsinaisesta luolasta ei ollut kuitenkaan kyse. Löytämisen riemu on silti jotain, jota on vaikea sanoin kuvata.

Jääpuikkoja Pässivuoren rinteessä.
Luolaoletus paljastuikin vain onkaloksi.

Jatkoimme matkaa kohti Saravuorta, Ferdin peura- ja hirvivainujen vauhdittamana.

Vettä alkaa olla ihan riittävästi.
Näkymää Saravuorelta.
Sarajärven takana siintää Lennusjärvi.
Saravuoren kallioseinämää. Pudotusta järvenpintaa on parhaimmillaan 35 metriä.
Talvi tekee tuloa vielä tammikuussakin.
Luumäkeläinen Alm – Anna totesi osuvasti, että tämä voisi olla ihan hyvin saksalainen vuoristoniitty.
Paluumatkalla poikettiin vielä Laarin kylässä olevassa linnoitusketjussa (lintaasi).
Ferdi vaikuttaa tyytyväiseltä ja viihtyy metsässä erinomaisesti. Hyvä retkikaveri ollaan saatu perheenjäseneksi.

Eilen päättynyt joulukuu, sitä edeltänyt marraskuu ja nyt tämä retki ovat olleet todella innostavia. Koiran kanssa ulkoillessa tulee helpommin lähdettyä liikkeelle ja etsittyä uusia mielenkiintoisia kohteita.

Merkit lupaavat tälle vuodelle paljon.

Laavu & nuotio 20.10.2019

Syksyn edetessä ollaan pidennetty ja monipuolistettu retkiä Ferdin kanssa. Uusia paikkoja, uusia polkuja ja eri pituisia retkiä. Kävelty matka ei ole vielä kovin pitkä, mutta retkillä tarvitaan paljon muutakin. Aluksi mukaan lähti vain kevyet varusteet ja eväät. Pari viikkoa sitten tehtiin jo lounasta paikan päällä ja tänään jopa sytyteltiin nuotio!

Tämän päivän retki tehtiin Suomenniemellä, tutussa paikassa. Irja Hannosen luontopolku on hieno paikka ja hirvenmetsästysaikaan myös ympäristö, jossa ei tarvitse tiirailla jatkuvasti oranssipukuisia.

Hiljaisuutta Kuolimon rannassa.
Syksyn värejä.
Kissalampi.
Rauhallisuuden takuuna.
Täydellistä.
Ainoa, jolle pitkospuut eivät olleet liian liukkaat.
Retkellä parasta on eväät, eikun seura.
Nuotioharjoitus meni ihan nappiin.

Kaikin puolin onnistunut retki. Tuntuu, että retkelle lähtö sujuu rennommin ja paikan päällä pystyy paremmin keskittymään olemiseen. Eikä hösäämisen vähentyminen harmita yhtään.