Kevätloma Vuorilla 21.3.2020

Tänä vuonna kevätlomaa valmistellessa elettiin monessa mielessä erikoista aikaa. Emme ole olleet koiran kanssa yötä muualla kuin kotona. Yleensä ollaan keväällä suunnattu pohjoiseen ja muutaman kerran myös vähän etelämmäksi. Ajankohta on ollut vakio jo pitkään.

Lapissa on ollut tänä talvena poikkeuksellisen paljon lunta. Meidän matalan maavaran omaavan koiran kanssa liikkuminen olisi aika rajattua. Etelän lumeton talvi herätti ajatuksen, että jospa lomaa vietettäisiinkin huomattavan paljon lähempänä kotia. Olisi lyhyempi ajomatka ja jos koiran kanssa lomailu ei onnistuisikaan, niin kotiin pääsisi nopeasti.

Minua on kiehtonut jo pitkään “vuoristo”, joka näkyy kun lähtee ajamaan Joutsasta kohti Korpilahtea. Mikä se mahtaa olla ja mitä sieltä löytyy? Viime kesänä käytiin Purnuvuoren laskettelukeskuksen tuntumassa geokätköilemässä. Sieltä jäi kytemään idea, että tännehän voisi joskus tulla ihan ajan kanssa uudestaan. Nämä kaksi ajatusta yhdistettynä siihen, että löysimme koiraystävällisen majoituksen ihan läheltä, johti päätökseen. Tämän kevään lomakohde on Päijät-Hämeessä, Vuorenkylän tienoilla.

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin tutustumaan lähivuoreen, Uodinniemenvuoreen, joka kohaa 150 metriä mpy. Metsäautoteitä, talousmetsiä ja polkuja koluamalla meille tuli yhteensä vajaan 8 kilometrin lenkki vuorimailla. Paluumatkalla käytiin vielä tarkastamassa kylän oma kota.

Vuoristossa on lunta kuten asiaan kuuluu.
Kohti tuntematonta täydellisessä hiljaisuudessa.
Keväinen aurinko paistaa ja taas tehdään nousua seuraavalle mäelle.
Horisontissa näkyy Purnuvuoren laskettelukeskus.
Tämä metsä antaa aiheen poseeraukseen.
Ylisuuren puun vuosirenkaat vei yli vuosisadan verran taaksepäin.
Vain hetkeä aikaisemmin oltiin tuolla ylhäällä.
Kodan luona on kiva keinu, jota pitää testata huolella.
Ja sitten maistuukin jo eväät kodalla.

Koiraystävällinen majoitus: Rantalan lomamökit

Sijainti: Hartola, Päijät-Häme

ETRS89 (~WGS84)
61° 43.3796′, 25° 55.6276′

Syystunnelmia Repovedellä

Repovesi on meille se lähin kansallispuisto. Siellä tulee käytyä säännöllisesti, mutta kuitenkin aika harvoin. Etäisyyttä on kotoa lyhyimmillään vain 60 kilometriä. Edellisestä Repovesi-käynnistä on hurahtanut taaskin pitkä aika (ei edes muisteta milloin ollaan käyty edellisen kerran).

Repoveden sisääntuloista oma suosikkimme on Saarijärvi. Sinne joutuu tosin tästä suunnasta kiertämään melko paljon. Saarijärven salaisuus on hyvin yksinkertainen. Sieltä on lyhyin matka sekä Repoveden kansallispuiston että Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen merkitsemättömille reiteille ja niiden ulkopuolelle.

Meille retkeilyssä on tärkeintä rauha, oma aika ja se, että muiden retkeilijöiden aiheuttama häiriö on minimoitavissa. Aina sitä ei voi eikä haluakaan välttää, mutta useimmiten karttaa katsomalla on helppo selvittää missä suuret joukot liikkuvat.

Kansallispuistossa ja tässä tapauksessa myös luonnonsuojelualueella liikkumiseen liittyvistä rajoitteista kerrotaan alueen järjestyssäännöissä. Yleispätevää sääntöä ei ole, koska rajoitusalueet ja muut aluekohtaiset säännöt vaihtelevat paljon (mm. maastopyöräilyn, lintujen pesinnän tai vaikkapa luontoarvoiltaan haavoittuvien paikkojen osalta). Tämänkertaisen matkakohteen osalta liikkuminen on vapaata koko sillä alueella, johon suunnattaisiin. Repovedellä on myös liikkumisrajoituksia, joten niistä kannattaa ottaa selvää etukäteen.

Meillä on aina mukana kartta ja kompassi, vaikka tässä tapauksessa mentiin poluton osuuskin ilman niitä. Vanhasta muistista – johon ei tietysti ole aina luottamista. Alla kuvia lyhyine tarinoineen. Lopusta löytyy myös video :)

Matkalla Repovedelle pistäydyttiin tallentamassa mahtavia sumumaisemia Virransalmen museosillalla.

Tolonen syyshämyssä.

Tolonen (lampi) sijaitsee heti Saarijärven sisääntulon läheisyydessä.

Tolosenvuori peittyy sumuun.

Tolosen ja Ristijärven välissä on pieni kannas, jonka retkeilyreitti ylittää liukasta siltaa pitkin.

Maisemat muuttuvat nopeasti, kun siirrytään reittien ulkopuolelle. Täällä ei ole ketään muita.

Ristijärven hiljaisuutta.

Evästelypaikkaa etsimässä. Hanhet kaakattavat taustalla (voit kuvitella, jos haluat).

Repoveden alueella on useitakin Rajalampia. Tämä on yksi niistä ja meille se tärkein. Reittiä tai polkua ei ole.

Rajalammilla on tähän aikaan liukasta ja hiljasta.

Kuluneena kesänä ennallistettua metsää. 

Repovedeltä Mäntyharjulle kulkevaa retkeilyreittiä ei oltu ennen kuljettu. Sukeltajaniemen tulipaikan ruuhkan vuoksi, lähdettiin katsastamaan Pitkäjärven laavu kyseisellä reitillä.

Liukkaita pitkosia oli lopulta vain notkelmassa isojen nousujen välissä.

Pitkäjärvi näyttää vähän Julmalta Ölkyltä, rotkojärveltä. Ehkä on, ehkä ei ole.

Itse laavu oli varsin mielenkiintoisessa paikassa, kalliomuodostelman alapuolella, kapean salmen varrella.

Omien puiden puuttuessa, jäi makkaroiden paisto haaveeksi. Opasteissa mainittua puuvarastoa emme löytäneet.

Nälkäkään ei estänyt nauttimasta Pitkäjärven maisemista syysauringon paistaessa jo kovin matalalta.

Hieno päivä! Pitkästä aikaa kansallispuistossa ja tällaisella retkellä ylipäätänsä. Parin vuoden jälkeen retkeily tuntuu taas omalta jutulta. Retki-illan päätteeksi todettiin, että ehkä on taas aika lähteä.