Sompanen 3.11.2020

Eilen iltapäivällä yritettiin kävellä läheisen Miekojärven rannassa olevalle Orhinselän hiekkasärkälle. Matka kuitenkin katkesi parin kilometrin jälkeen, koska polku ja sen ympärillä oleva soistunut maa tulvi. Meidän kamppeilla ei ollut mitään mahdollisuutta edetä. Takaisin päin tullessa tuntui, että muutaman ojan kohdalla vesi olisi noussut. Meille tuli kiire päästä pois. :)

Tänään lähdettiin samaan suuntaan, mutta kohteeksi oli valikoitunut selkeästi korkeammalla sijaitseva maasto. Sompanen on vaara Ylitorniolla, korkeutta on 225 metriä merenpinnasta. Luontopolun pituus on lähteestä riippuen 4-5 km välillä. Eli juuri sopiva aamupäiväretki meille. Eväät mukaan ja nautiskelemaan.

En tiedä välittyykö se kuvista, mutta aamuauringossa oli jotain todella kaunista. Hiljaisuuden rikkoi metsätyön äänet, mutta häiriöksi niistä ei ollut. Kiipesimme lumoavassa valossa ylös Sompasen liukasta rinnettä. Yleensä on tottunut siihen, että mitä ylemmäs menee, sitä karummaksi maasto muuttuu. Sompasen kohdalla avokalliorinne päättyy metsänrajaan – metsä siis alkaa uudelleen kohti huippua mennessä. Sompanen onkin ns. kalottivaara, eli muinaisen meren saari.

Vaaran pohjoisrinteen alta löytyy nuotiopaikka ja kota. Vieressä on myös kutsuva suo, lähteineen. Evästyksen jälkeen meidän matka jatkui takaisin päin, joka tarkoitti käytännössä kipuamista uudelleen vaaran laelle. Paluumatkalla näkymät lounaan ja etelän puolelle olivat huikeat. En tiedä erottaisiko täältä Aavasaksaa, mutta hienoa vaaramaisemaa näkyi silmänkantamattomiin. Huikea paikka!

Aurinko nousee.
Sumun, kivien ja valon yhdistelmä on jotain uskomatonta.
Liukasta on täälläkin, varovainen saa olla.
Kalottivaaran huipulta löytyy metsää. Muinainen saari.
Hämyisen rauhallinen tunnelma jatkuu.
Reissukaverit.
Muinaista rantakivikkoa kaiketi.
Näkymiä etelän suuntaan.
Tämä istumapaikka on kyllä upealla paikalla, vaikka olikin nyt vähän märkä.
Eteläistä Länsi-Lappia parhaimmillaan.

Sijainti: Sompanen, Ylitornio.

ETRS89 (~WGS84)

66° 34,36518′, 24° 33,49526′

Eeron polku 1.11.2020

Niin onnellisesti kuitenkin kävi, että Lapissa ollaan. Tarkemmin sanoen Ylitorniossa, aivan Pellon rajan tuntumassa. Reissupäivän jälkeisenä ensimmäisenä aamuna tutustuttiin mökkipaikan läheisen vaaran laavuun ja kuljettiin pitkin erittäin märkää polkua. Lunta on vähän ja vettä sitäkin enemmän. Isot ja pienet purot lähes tulvivat.

Iltapäivällä, hyvissä ajoin ennen hämärää tuli ajatus, että jos etsisi läheltä jonkun lyhyen polun ja lenkin. Tulisi samalla käytyä Ferdin kanssa ulkoilemassa, mutta oli myös houkutus kokea jotain uutta. Oltiin Annan kanssa etukäteen sovittu, ettei tehdään mitään erityisiä suunnitelmia päiväretkiksi, vaan katsotaan rauhassa ja mennään fiiliksen mukaan.

Tämän sunnuntain fiilis vei meidät Eeron polulle, joka on Pellon puolella, vajaa 30 km Pellosta Rovaniemelle päin. Hiihtäjä Eero Mäntyrannan mukaan nimetty polku kiertää Pallistajavaaralle. Kartan mukaan korkeuseroja on melkoisesti.

Paikalle päästyämme iltapäivä alkoi muuttua jo alkuillan hämäräksi. Hyvä muistutus siitä, että päivä on todella lyhyt. Alkumatkasta polku lähti kipuamaan ylöspäin. Kalliot olivat liukkaat, vaikkei lunta varsinaisesti enää ollutkaan. (minulle, kun ei ollut nastareita).

Ylös kavuttuamme näkymät olivat huimia, vaikka sumuinen iltahämy ei antanutkaan ihan täyttä kuvaa maisemista. Tässä laavulla olisi kiva viettää aikaa. Nyt ei kuitenkaan maltettu jäädä, koska hämärä tosiaan vyöryi päälle. Ihmettelin kartan perusteella paluureitin korkeuseroja – todella jyrkkä polku, mitenköhän hankalaa sitä on mennä?

Kohti korkeuksia Eeron polulla.
Näkymää Pallistajavaaralta koilliseen.
Laavu on huikealla paikalla, vaikkei näkymät nyt avautuneetkaan.
Ferdikin haluaa ylös näkötorniin.
Näin oli paluumatkan pudotuskorkeus ratkaistu.
Kallion kolosta hohkaa valoa?
Ja valoa tosiaan, lähteenä innokas retkeilijä.

Sijainti: Lankojärvi, Pello. (Eeron polku, kt 83).

ETRS89 (~WGS84)

66° 44,33424′, 24° 25,62478′

Päihäniemi 26.8.2020

Nythän tästä iltaretkeilystä alkaa tulla tapa. Koira mukaan, evästä kaupasta ja kohti kohdetta. Illat ovat vielä sen verran valoisia, että iltakahdeksaan asti pärjää helposti ilman valoja. Kotona ollaankin sitten pimeällä.

Taipalsaaren Kattelussaaresta löytyy monelle eteläkarjalaiselle tuttu retkikohde Päihäniemi. Itse muistan lapsuudesta partioleirit vähän retkikohteesta eteenpäin. En esittele retkikohdetta sen enempää, siitä löytää lisää Etelä-Karjalan retkeilykohteita esitteleviltä verkkosivuilta mm. täältä.

En edes muista milloin oltaisiin edellisen kerran käyty täällä. Minulla on mielikuva, että kohde on varsinkin kesäisin aika kaukana siitä mitä me arvostamme. Autolla kun helppo tulla viereen, niin yleensä se on hyvä merkki välttää tällaisia kohteita. Sen sijaan elokuun lopun arki-iltana Päihäniemi on mitä innostavin retkikohde.

Kiertelimme niemeä ja kävimme myös Kummelniemessä asti. Mökkitontteja väistelen liikkuminen onnistuu mukavasti. Alueella on paljon polkuja, mutta kannattaa olla tarkkana, ettei päädy epähuomiossa jonkun pihalle.

Hieno ilta kaikin puolin, retkikohteen epäsiisteys kuitenkin hämmensi. Eikö niitä roskia ja muita jätteitä ole yhtä helppo viedä poiskin?

Mäntymetsää ja harjumaastoa. Täällä on hyvä hengitellä.
Näkymiä kohti Imatraa ja Joutsenoa.
Suur-Saimaan selkiä.
Linjataulu.
Kivikkoinen on rantamaisema, mutta Fedin oli tässäkin hyvä uida.
Elokuista ilta-aurinkoa parhaimmillaan.

Sijainti: Päihäniemi, Taipalsaari.

ETRS89 (~WGS84)

61° 10,32758′, 28° 21,93950′